“Heitä on tällä hetkellä yli 13 miljoonaa. Nämä miljoonat kodittomat vaeltajat ovat inhimillinen aikapommi, joka herätti maailman omantunnon jälleen kerran indokiinalaisten venepakolaisten kansoittaessa Kaakkois-Aasian pakolaisleirit.
Mutta heitä on useampia miljoonia muissa maanosissa puoliksi unohdettuina. Neljä miljoonaa Afrikassa, kaksi miljoonaa Lähi-idässä, kaksi miljoonaa Latinalaisessa Amerikassa. Puolet heistä on lapsia.
Pakolainen on ihminen, joka on joutunut lähtemään kotimaastaan rotuunsa tai uskontoonsa kohdistuneen vainon takia, tai häntä on vainottu hänen kansallisuutensa, tai poliittisten tai sosiaalisten mielipiteidensä vuoksi.
Useiden pakolaisten kohtalona on ollut jäädä poliittisten kiistojen jalkoihin. Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisapu on useimpien ainoa toivo. Senkin toiminta on usein jäänyt vajavaiseksi, koska kaikki jäsenmaat eivät ole poliittisista tai muista syistä onnistuneet allekirjoittamaan pakolaisia kokevia sopimuksia…
Ulkomaantoimittajamme Maija Lapolan raportti kodittomien kansanvaelluksesta sivuilla 10 ja 11.”
Näin kirjoitti Uusi Suomi etusivullaan torstaina 30 elokuuta 1979. Silloin Uusi Suomi oli merkittävä paperilehti. 33 vuotta myöhemmin teksti ja raportti ovat hyvin ajankohtaisia. Onko näkökulma aiheeseen muuttunut? Siltä se näyttää.
Pakolaisten luvut ovat ny lisääntyneet. Ennen kuin joku ehtii sanoa, ettei mitään tarvitse tehdä, koska se ei ratkaise mitään, on todettava, että vaatimattomalla pakolaispolitiikalla myös Suomi on pelastanut monta elämää.
Myös turvapaikanhakijoiden määrä on lisääntynyt huimasti. Kansainvälisen Punaisen Ristin raportin mukaan 72 miljoonaa ihmistä on nykyisin syystä tai toisesta pakotettu lähtemään kotoa turvaa hakemaan muualta. Noista ihmisistä 16,4 miljoonaa ihmisillä on pakolaisstatus ja 41, 4 miljoonaa siirtyy oman maan rajojen sisällä. Moni on siis pakolaisena omassa maassaan.
Euroopan Lampedusan surulliset uutiset ovat vain huippu koko ongelmista. Vapaa liikkuvuus maasta toiseen ja varsinkin Eurooppaan on vain rikkaiden etuoikeus. Köyhistä tulee “paperittomia rikollisia” ja oikeiden rikollisten uhreja. Nykymaailmassa on olemassa orjia, työorjia, seksiorjia. Euroopan tehoton siirtolaispolitiikka, joka perustuu kieltoihin ja sulkeutuneisuuteen, aiheuttaa murheita varsinkin niille, jotka yrittävät ylittää Euroopan rajoja.
Moni tietää, että olen kirjoittanut jo neljä vuotta blogeja Uuden Suomen Puheenvuoroon. Tämän päivän kirjoitusten valossa on tosi kiinnostava nähdä se humanitaarinen ote ja laaja tila, mitä tämä sama lehti antoi 33 vuotta sitten pakolaisuuden käsittelylle. Se oli hyvä. Tämän päivän sanomalehdet harvoin antavat kuin 2 palstaa yhdelle aiheelle. Journalismi muuttuu ja nyt on sanottava, että valitettavasti muuttui.
Millainen tulee olemaan pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden tilanne vuonna 2046 tai 2050? Millaista tulee olemaan uutisointi heistä?
Kiitos Uudelle Suomelle, lukijoille ja kommentoijille yhteistyöstä!
Alkuperäisen blogikirjoituksen voi lukea tästä.
Tämä blogikirjoitus julkaistiin Migrant Talesissä luvalla.