Perussuomalaisena poliitikkona voin sanoa mitä tahansa milloin vaan, loukata ketä tahansa ja nämä sanat eivät tule vainoamaan pahasti minua tulevaisuudessa. Miksi? Koska olen perussuomalainen poliitikko.
Voin julkaista paljon rasistista roskaa kuten Jussi Halla-aho teki ja tulla eduskunnan puhemieheksi. Voin jopa uhata tappaa maahanmuuttajanuoria junassa ja päätyä valtiovarainministeriksi. Voin sanoa paljon typeriä rasistisia asioita ja selvitä siitä kuten Riikka Purra. Sisäministeri Mari Rantanen on ajanut etnonationalismia ja valkoinen ylivaltaa Hän sanoi, “meidän ei pitäisi olla niin sinisilmäisiä, että pian emme ole enää sinisilmäisiä.” Voin kutsua turvapaikanhakijoita loisiksi ja raiskaajiksi, kuten Mauri Peltokangas Voin jopa kutsua hallituksenministeritä, kuten Sanna Marinia, “perserei’iksi.” Ja päätyä maahanmuuttopolitiikkaa neuvovan hallintovaliokunnan johtoon. Voin jopa ulostiaa housussa ja kuvata itseäni vaipoissa Senatin Torila ja tulla europarlamentaarikoksi. Kysykää vaikka Sebastian Tynkkynen. PS:ssä on niin paljon rasismia, että se on pyyhkinyt rasismin pois muistosta. Haluan silti olla perussuomalainen poliitikko!
Muistan taannoin lukeneeni Voima-lehden pääkirjoituksessa Maslow’n tarvehierarkiasta. Tämä hierarkia tulee usein mieleen, kun seuraan nykyistä Suomen politiikkaa. Lyhyesti tarvehierarkian ensimmäisellä tasolla on fyysiset tarpeet ja seuraavalla turvallisuus. Ja mitä kaikkea turvallisuuden nimessä tehdäänkään nyt, ehkä kiitos siitä että suomalaiset ovat myös varsin turvallisuushakuisia. Maailmassa on paljon ylikierroksilla käyviä asioita ja monta konfliktia: Gazan ja Ukrainan sodat, ilmastonmuutos, hallituksen tekemät leikkaukset. Silti asiani ei koske suoraan yhtään näistä, ja keskimäärin asia saattaa kuulostaa vähäpätöiseltä. Mutta se on silti osa isompaa kuvaa ja mitä kaikkea Suomessa tapahtuukaan turvallisuuden nimissä, että populistista ja konservatiivista politiikkaa saadaan ajettua eteenpäin. Seuraavassa lyhyt kertomus ja mielipide, miten itärajan sulkeminen on vaikuttanut minuun ja haluan toki puolustaa samalla oikeusvaltiota ja turvapaikanhakijoiden oikeuksia.
Noniin, varmaan 90%:llä suomalaisista (oma arvioni) ei ole ollut yhteyksiä Venäjään suoranaisesti ennen sodan alkua tai varsinkaan sen jälkeen. Venäjä on etäinen maa varsinkin länsi-Suomen asukeille ja varmasti keskimääräiselle helsinkiläiselle. Demokratia on siis toteutunut, kun suurin osa kansasta on sitä mieltä, että hyvä kun raja on suljettu – hybridisodankäynnissä on saatu torjuntavoitto, Suomen hallitus on toiminut mallikkaasti. Näin mediasta saatu kuva. Ja kuka ikinä haluaisi käydä maassa, joka on niin sekasortoinen ja vaarallinen kuin Venäjä on (ehkä vain saidat bensaturistit ovat saattaneet käydä)? Itse olen yksi poikkeus.
Olen lukenut joitain haastatteluita rajavartioviranomaisten kanssa (Helsingin Sanomat), joissa on esitetty, että Suomi selviytyisi helposti suuremmistakin turvapaikan hakijoiden määrästä ja varmaa uhkaa ei voida todeta tällä hetkellä. Tilannetta peilattuna nykyiseen maahanmuuttovaisteiseen politiikkaan ei voi olla ajattelematta, että tässä ajetaan enemmän tätä politiikkaa sisään juuri turvallisuuteen vedoten ja tosiaan luodaan uutta lakia, jossa voidaan helposti käännyttää turvapaikanhakija takaisin, jatkossa mahdollisesti jopa lentokentällä. Turvallisuusuhkaan perustuva narraatio on mainio katalyytti ajaa tätä lakia maaliin asti.
Suunnitelmat kansalaisuuslain tiukentamiseksi paljastavat pääministeri Petteri Orpon hallituksen huomattavan historiallisen muistinmenetyksen. Tiesittekö, että Suomi kielsi naisilta, joiden ylpeästi väitetään saaneen ensimmäisenä Euroopassa äänioikeuden, oikeuden antaa kansalaisuus lapsilleen? Vain miehellä oli tällainen oikeus ja etuoikeus.
Vuonna 1984, noin 66 vuotta itsenäistymisen jälkeen, naiset saivat vihdoin oikeuden antaa kansalaisuuden lapsilleen jus sanguinis -periaatteen mukaisesti.
Lähde: Valtionuevosto
Lain muuttaminen kesti noin 66 vuotta, eikä vieläkään, 40 vuotta myöhemmin, ole pyydetty anteeksi sitä, että se mullisti monien ihmisten elämän. Sen sijaan hallitus haluaa vaikeuttaa kansalaisuutta.
Voit kysyä, miten vanha laki, joka ei sallinut naisten siirtää kansalaisuutta lapsilleen, muutti tällaisten ihmisten elämää. Suomen valtion pitäisi pyytää anteeksi tällaista epäoikeudenmukaista ja seksististä lakia.
Maahan muuttaneiden nuorten jengiytymisessä näkyy usein heidän jatkuva oppijan roolinsa ja sopeutumisen haasteet uuteen ympäristöön.
Nuoret saattavat omaksua uudet normit ja käyttäytymismallit nopeammin kuin vanhemmat perheenjäsenet, mikä voi aiheuttaa väärinymmärryksiä ja sukupolvikuiluja. Samalla nuorten mahdollisuudet kotoutua nopeasti ja hyödyntää uusia tietojaan perheen sisällä voivat herättää epäluottamusta vanhemmissa, jotka pelkäävät lastensa joutuvan huonoille teille menettäessään perinteitä ja arvoja.
Murrosikä tuo mukanaan haasteita monille nuorille, myös maahanmuuttajille.
Viranomaisten ja muiden tukijoiden on tärkeää tarjota heille tarvittavia resursseja ja palveluita, jotta he voivat käsitellä murrosiän haasteita terveellisellä ja myönteisellä tavalla.
Heidän on saatava tukea ja ohjausta käsitellessään näitä haasteita, jotka voivat liittyä esimerkiksi identiteetin muodostumiseen, sosiaalisten suhteiden rakentamiseen ja kulttuuriseen sopeutumiseen.
Ylirajaiset asiat, kuten suvun velvoitteiden hoitaminen ja odotukset menestyksestä, vaikuttavat myös perheiden dynamiikkaan.
Monilta maahan muuttaneilta nuorelta odotetaan sekä taloudellista menestystä että huolenpitoa kaukaisemmista sukulaisista, mikä voi luoda paineita ja ristiriitoja perheen sisällä. Lisäksi koulumenestyksen taustalla vaikuttavat kotiolot ja ryhmäjännitteet, jotka voivat vaikeuttaa nuorten sopeutumista ja menestystä koulussa.
Nuorisotyön, koulun ja perheen yhteistyö on keskeistä oppimisvalmiuksien vahvistamiseksi ja sukupolvien välisen ymmärryksen edistämiseksi.
Viranomaisten rooli on keskeinen maahan muuttaneiden nuorten ja heidän perheidensä tukemisessa ja kotoutumisessa. Syrjintä ja rasismi ovat esteitä maahanmuuttajien ja heidän perheidensä sopeutumiselle ja integroitumiselle yhteiskuntaan.
Kokonaisuudessaan viranomaisten rooli on luoda turvallinen ja tasa-arvoinen ympäristö maahan muuttaneille nuorille ja heidän perheilleen, jossa he voivat kotoutua ja saavuttaa parhaat mahdolliset edellytykset menestyä yhteiskunnassa.
Kulttuurisensitiivisyys viranomaisten toiminnassa voi auttaa paremmin ymmärtämään monikulttuurisia yhteisöjä ja niiden tarpeita. Tämä voi sisältää koulutusta kulttuurieroista ja -herkkyydestä sekä vuorovaikutusta eri kulttuureista tulevien nuorten kanssa.
Dr. Faith Mkwesha is a Zimbabwean who did her doctorate in South Africa and now lives in Finland. She has worked in higher education in Africa for many years. She is currently a lecturer and researcher at the University of Helsinki, the Swedish School of Social Sciences, and the Centre of Ethnic Relations and Nationalism (CEREN). She founded the Ubuntu Nordic Academy (UNA), where she offers Ubuntu-centered courses and expert workshops for institutions, businesses, and politics on health and well-being.
“I registered UNA after being encouraged by a friend who liked the meaning and practices of Ubuntu/Unhu African philosophy when he heard me give lectures on Ubuntu centered relations and partnerships. He even went on to buy some books on Ubuntu to show me that what I teach is more meaningful than some of these books. You know i was not thinking of making this a business that contributes in society here in Finland. You know Ubuntu teaches us to be kind even to strangers, give them food because we say a visitor does not empty the granary, and to respect each other. Ubuntu is very relevant in any society, i even teach about Ubuntu in university. This inspired me to start SahWira Africa International NGO an organization grounded in Ubuntu to advocate for women and children´s rights. “ – Dr. Faith Mkwesha
In a Western society, embracing the concept of Ubuntu has tremendous potential to foster unity, acceptance, and prosperity. Rooted in African philosophy, Ubuntu emphasizes the interconnectedness of humanity and the idea that our well-being is intertwined with the well-being of others. By embracing this principle, Western societies can move toward a more communal and inclusive mindset, breaking down barriers and fostering a sense of shared responsibility. In a world often characterized by individualism, Ubuntu promotes empathy, cooperation, and mutual support – essential elements for addressing societal challenges. This philosophy can pave the way for a more compassionate and understanding society where diverse perspectives are not only tolerated but celebrated. Ultimately, the integration of Ubuntu into Western cultures can help build a more harmonious and prosperous community where the collective success of all is prioritized over individual achievement.
Among other very important things, Dr. Faith Mkwesha in her lecture below, “Ubuntu Centered Diversity,” highlights the profound importance of the deeply rooted Sankofa bird which is a rich tapestry of Akan culture. Sankofa embodies a profound philosophy that transcends time, encourages a reflective journey, and reminds us that understanding our roots is essential to personal and collective growth. This timeless wisdom resonates and echoes throughout the African diaspora, serving as a powerful beacon of cultural identity.
Amid the rise of far-right ideologies, Ubuntu is emerging as a powerful tool for healing and building a stronger society. Ubuntu serves as a counterforce to divisive narratives by championing interconnectedness and shared humanity. It encourages dialogue over discord and promotes understanding in the face of ideological polarization. The philosophy’s emphasis on collective well-being by dismantling the exclusivity often associated with far-right politics, it paves the way for a more inclusive and harmonious society. Ubuntu challenges the us-versus-them mentality and offers a way to heal societal fractures and build a resilient foundation rooted in empathy, cooperation, and shared prosperity. In times of political polarization, embracing Ubuntu becomes not only a cultural imperative but a pragmatic strategy for forging a more united and resilient future.
I invite you to embark on a transformative intellectual journey by watching a riveting lecture by Dr. Faith Mkwesha, which delves into Ubuntu Centered Diversity. The video, accessible via Ubuntu Nordic Academy’s YouTube channel, showcases Dr. Faith Mkwesha’s expertise and promises to provide valuable insights that could reshape our understanding of our society and how much Ubuntu is needed.
Migrant Talesin konteksti: Mahad Sheikh Musse on monikulttuurisen nuorisotyön ammattilainen, joka omaa vuosien kokemus viranomaisten ja eri yhteisöjen kanssa työskentelmisestä. Hän on kirjoittanut katujengejä koskevasta aiheesta Migrant Talesiin. Sen lisäksi, että meneillään olevassa keskustelussa ei kuulla rodullistettuja nuoria, herää kysymys, onko hallitus kiinnostuneempi leimaamisesta kuin hyvien ratkaisujen löytämisestä tähän ongelmaan. Musse kertoo näkemyksensä näistä asioista. #Maahanmuuttajuus, #nuoret ja #rikollisuus
Maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret voivat kokea erilaisia haasteita sopeutuessaan uuteen ympäristöön ja kulttuuriin.
Sodan kokeminen voi vaikuttaa heidän elämäänsä monin tavoin. Esimerkiksi jos lapsi on kokenut sodan, hän voi kärsiä traumoista ja muista psyykkisistä ongelmista. Tämä voi vaikeuttaa sopeutumista uuteen ympäristöön ja vaikuttaa koulumenestykseen.
Lisäksi maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret voivat kokea syrjintää ja rasismia, mikä voi johtaa henkisiin ongelmiin ja muihin haasteisiin. On tärkeää, että yhteiskunta tarjoaa tukea ja resursseja näille lapsille ja nuorille, jotta he voivat sopeutua uuteen ympäristöön ja menestyä elämässään.
Kuvia Itä-Keskuksista Helsingin keskustaan. Kuvat Mahad Sheikh Musse
Sodan traumoista kärsivien ihmisten hoito voi olla monimutkaista ja vaatii erikoistunutta hoitoa. Hoidon tavoitteena on auttaa potilaita käsittelemään traumaattisia kokemuksiaan ja löytämään keinoja selviytyä niistä. Hoito voi sisältää terapiaa, lääkitystä, ryhmähoitoa ja muita hoitomuotoja. On tärkeää, että hoito alkaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta potilaat voivat saada tarvitsemansa avun ja tuen. Hoidottamatta jätetyt sotatraumat voivat johtaa vakaviin psyykkisiin ongelmiin, kuten PTSD:hen ja masennukseen, jotka voivat vaikuttaa elämänlaatuun ja jopa johtaa itsetuhoisiin ajatuksiin tai käyttäytymiseen.
Sodan traumoista kärsivät ihmiset voivat joutua kokemaan monia haasteita elämässään, kuten syrjäytymistä ja rikollisuutta. Traumat voivat vaikuttaa heidän kykyynsä sopeutua yhteiskuntaan ja kommunikoida muiden kanssa, mikä voi johtaa sosiaaliseen eristäytymiseen. Lisäksi traumojen hoitaminen voi olla kallista ja vaikeaa, mikä voi johtaa taloudellisiin vaikeuksiin ja rikollisuuteen. On tärkeää, että yhteiskunta tarjoaa tukea ja resursseja sodan traumoista kärsiville ihmisille, jotta he voivat saada tarvitsemansa avun ja tuen. Tämä voi auttaa vähentämään syrjäytymistä ja rikollisuutta ja auttaa heitä saavuttamaan paremman elämänlaadun.
On ymmärrettävää, että tuntee syyllisyyttä, jos on selvinnyt sodasta hengissä, kun muut ovat kärsineet tai menettäneet henkensä. Tämä on yleinen tunne selviytyjien keskuudessa, ja se voi olla erittäin vaikea käsitellä. On tärkeää muistaa, että tunteet ovat aina yksilöllisiä ja että on normaalia tuntea syyllisyyttä, vaikka ei olisi tehnyt mitään väärää. On tärkeää puhua näistä tunteista jonkun kanssa ja saada tarvittaessa ammattimaista apua. Lisäksi voit harkita vapaaehtoistyötä tai lahjoitusta sodan uhrien auttamiseksi, mikä voi auttaa lievittämään syyllisyyttä ja antaa tunteen siitä, että tekee jotain positiivista.
On erittäin vaikeaa elää turvallisesti, kun sukulaiset ovat sodan alueella. Tämä voi olla erittäin ahdistavaa ja pelottavaa, ja voi aiheuttaa monia erilaisia tunteita, kuten pelkoa, huolta ja ahdistusta. On tärkeää puhua näistä tunteista jonkun kanssa ja saada tarvittaessa ammattimaista apua. Voit myös harkita yhteydenottoa sukulaisiisi ja varmistaa, että he tietävät, että välität heistä ja olet valmis auttamaan heitä, jos tarvitsevat apua. On tärkeää muistaa, että vaikka et voi olla heidän kanssaan fyysisesti, voit silti olla heidän tukenaan ja auttaa heitä muilla tavoin, kuten lähettämällä rahaa tai muita resursseja, jos se on mahdollista.
Monen mielestä hallitsematon maahanmuutto alkoi vietnamilaisten venepakolaisten saapuessa 1970 luvun lopussa. Vielä enemmän säikähdettiin, kun ensimmäiset somalipakolaiset tulivat v. 1990.
Hallitsematon maahanmuutto lisääntyi nopeasti 2000-luvulla. Päivittäiseksi ongelmaksi asia nousi Jussi Halla-ahon myötä n. vuodesta 2006 lähtien.
Vuonna 2008 hallitsematon maahanmuutto oli jo täysin sekoittanut Helsingin asuntomarkkinat.
Jytkyvaalit 2011 olivat jo mennä täysin persujen piikkiin. Lupaavat kokoomusnuoret sentään keräilivät osan hallitsemattomasta maahanmuutosta Kokoomukselle. 14.3.2011
Timo Soini on yksi taitavimmista hallitsemattoman maahanmuuton käyttäjistä. Jos joltakulta puoluekaverilta siinä sivussa ihan vahingossa lipsahtaa kiihottaminen kansanryhmää vastaan, Timo on aina päässyt pälkähästä lauseella: ”Itse en sanoisi noin.” 12.10.2015
Sauli Niinistö on puheissaan jatkuvasti hyödyntänyt hallitsematonta maahanmuuttoa, vaikka ei haluakaan leimautua sen enempää kokoomuslaisiin kuin perussuomalaisiin kannattajiinsa. 3.2.2016
Ilahduttavaksi yllätykseksemme Migrant Tlesin toimituskunnan jäsenen Ahti Tolvasen kuva oli sunnuntaina Helsingin Sanomien etusivulla. Hän oli yksi niistä yli 11 000-20 000 mielenosoittajasta, jotka sunnuntaina vastustivat pääministeri Petteri Orpon hallituksen rasismia.
Onnittelut Ahti! Olet kuuluisa!
”Suomen hallituksen tilanne on sama kuin Britanniassa korona-aikaan, kun pääministeri Boris Johnson järjesti juhlat rajoituksista välittämättä. Eivät ministerit voi tehdä mitä hyvänsä. Ulkoministeri Ilkka Kanerva joutui aikoinaan lähtemään tekstiviestiensä takia, mutta nyt Wille Rydman selviää sanomisistaan kuin koira veräjästä.”
”Täällä on yli 10 000 ihmistä. Puoli Helsinkiä sanoo, ettei ole mitään uskottavuutta hallituksella.”
