Tag: Suomi

Nationalismi, etnosentrisyys ja rasismi

Posted on by Sasu

Sasu Xinkang Ölander*

Nationalismi liitetään usein etnosentrisyyteen. Tämä yhdistämien osittain totta. Voimme sanoa nationalismin sikiävän etnosentrisestä maailman katsomuksesta mutta lapsi on kulkenut omaa tietä. Lapsi on ottanut rasismin karkkia ja mutaatioistunut joksikin aivan muuksi. Joksikin joka on erittäin eurooppalainen.

Etnosentrisyys tarkoittaa itsensä asettamista normiksi. Tämä on ikivanha ilmiö ja melkein universaali korkea kulttuureissa. Helleniinen Eurooppa ja dynastioiden Kiina olivat etnosentrisyyden malli esimerkkejä. Helleeniset kulttuurit ajattelivat maailman olevan Välimeren alue ja ei-helleeniset ovat barbaareja. On silti väärin luulla, että helleenit olisivat rasisteja. Helleenit kyllä tiesivät, että ihmisiä on monen värisiä mutta heille se oli vain fakta. Helleenit panivat enemmän painoa käytös tapoihin ja yhteiskunta muotoon kuin ihon väriin. Osa syy tällaiseen ajatteluun on se fakta, että helleenien orjat olivat monipuolinen ryhmä ihmisiä jotka eivät eronneet työn laadun kautta hirveästi vapaista. Oli ihan normaalia, että työ maalla saattoi olla tummia tai valkoisia orjia ja vieressä olisi vapaa helleeni tekemässä samaa työtä. Tärkein ero on siinä, että sana helleeni ei ollut etnisen ryhmän tunnusmerkki vaan kulttuuripiirin.

Kiinan kohdalla tilanne oli sama. Kun puhutaan Han kiinalaisista, me oikeasti puhumme kulttuurillisesti homogeenisesta ryhmästä. Han kiinalaiset eivät ole mikään etninen ryhmä sanan koko merkityksessä silloin kun se muotoutui. Han kiinalaisiin sulautui ja sulautuu aina iso määrä ei Han kiinalaisia. Kiinalaisten sanonta kiteyttää hyvin. ”Kun barbaarit tulevat kiinaan, heidät tulee kiinalaista.” Kiinalainen kulttuuri piiri on tulos etnosentrisestä tavasta nähdä maailmaa. Mandariinin kiinan kiinaa tarkoittava sana suoraan käännettynä tarkoittaa keskuksen valtakuntaa. Kiinalainen etnosentrisyys on paljon jämäkämpää kuin hellenistien. Kiinalaiset harvoin kopioivat mitään muilta kansoilta. Tämä piirre näkyy yhä modernin Kiinan kieliongelmassa.

Ennen 1800-lukua Eurooppa oli etnosentrinen hyvin samalla tavalla kuin muutkin korkeakulttuurit. Orjuuttaja maissa normaali etnosentrisyys alkoi pikku hiljaa murentumaan rasistisen maailmankatsomuksen tieltä. Enemmistö Euroopan maista identifioituivat kulttuuriin ja hallitsijaan kuin johonkin hämärään kansakuntaan. Mitä Ranska merkitsi tavalliselle talonpojalle, joka kuuli sanan silloin, kun piti lähteä armeijaan tai kun veron kerääjä saapui. Vasta 1800-luvun puolivälissä kansakunta alkoi muodostua sanan koko merkityksessä. Kansakunnan rakentaminen alkoi yliopistojen professorien kautta. He alkoivat keräillä tarinoita, kirjoitella kirjoja ja tehdä taidetta johon jopa talonpojatkin voisivat identifioitua. Tämä prosessi loi kansakunnan mutta nationalismin kiihko oli vielä kaukana.

Huomattavaa on, että nationalismin synty aikana toimi kaksi vahvaa ideologiaa. Rasismi ja militarismi olivat eurooppalaisen yhteiskunnan keskiössä. Rasismi sanaa ei tietenkään käytetty silloin vielä mutta kielessään he ilmaisivat välillä eksotiikan palvontaa tai luonnottomuuden tuomitsemista. Militarismilla tarkoitetaan sota voimien korostamista ratkaisujen saamiseksi.

Nationalismi pyrkii samanlaisuuteen. Suuri ero on siinä mitä se yksi on. Olemmeko yksi kulttuurin, etnisyyden vai rodun kautta. Alku vaiheina nationalismi ajateltiin kulttuurin kautta. Ongelmaksi tuli se, että suurin osa Euroopan intellektuelleista kuuluivat länsimaiseen yhtenäiskulttuuriin. Tällöin yhteiseksi tekijäksi asetettiin etnisyys. Etnistä nationalismia voidaan kutsua myös tribalismiksi Etnisyydestä ei ole pitkä matka enää rotuun koska etnisyys liitetään nopeasti ulkonäköön. Suuri paradoksi onkin, että nationalistiset professorit alkoivat hyödyntää kallonmittaus tekniikkaa oman kansan ylemmyyden todistamiseksi. Se inho jota ennen oli kohdistettu vain ei-länsimaalaisiin alettiin kohdistaa nyt naapurimaan kansalaisiin.

Eurooppa alkoi mennä aina vain kauemmas etnosentrisyydestä. Euroopan kansat eivät enää uskoneet, että ihminen voisi tulla maan kansalaiseksi vaan kansalaiseksi synnytään. Sellaiset ajatukset, kuin yhden pisaran sääntö ei tullut ikinä voimaan, mutta ne olivat aina kulman takana. Nationalismi rikkoi Euroopan yhtenäiskulttuurin, joka oli ollut Eurooppalaisen etnosentrisyyden keskiössä.

Nationalismin ja militarismi muodostivat imperialismin aatteellisen pohjan. Voimme sanoa että nationalismi jota välillä kutsuttiin patriotismiksi oli imperialismin tärkeimpiä käynti moottoreita. Nationalistit käyttivät imperialismia oman ylivertaisuuden todistamiseksi. Mitä enemmän on siirtomaita niin sitä vahvempi ja parempi olet naapureihin verrattuna. Nationalismi patisti maita tekemään siirtomaistaan taloudellisesti tehokkaita emämaalle. Kärsijät peitettiin rasismin verhon taakse. Armeijan suuruus oli toinen tärkeä kilpailun aihe. Eurooppa oli ensimmäisen maailman sodan aattona hampaisiin asti aseistautuneita ja ylivertaisuutensa sokaisemia. Ensimmäisen maailman sodassa nationalismin rasistiset ja fanaattiset elementit maksoivat miljoonien hengen. Jokainen maa mainosti itseänsä melkeinpä yli-ihmisiksi ja vihollisia jonkinlaiseksi ihmisen irvikuvaksi.

Moderni nationalismi ei ole välittömästi rasistinen, mutta siinä on häilyvä rajaviiva. On hyvin vaikeaa pitää nationalismi irti sellaisista ajatuksista jotka voitaisiin luokitelle rasistisiksi. Aate on jo itsettään hyökkäävä ja sulkeva. Nationalismi on myös pelottavan lähellä imperialismia. On nähty, että nationalismi vaatii aina vallan osoituksia ja niistä kiinni pitäminen hinnalla millä hyvänsä. Riittää kun katsomme mitä 1945 vuoden jälkeen tapahtui. Hollanti, Ranska, Iso-Britannia ja Portugalia yrittivät kaikin keinoin pitää kiinni siirtomaistaan jotka olivat heille vallan ja ylpeyden lähteitä. Hollannin ja Ranskan siirtomaa sodat kaakkois-Aasiassa olivat kaukana siitä sivistyneestä sodasta mitä näimme länsirintamalla. Algerian vapaussota oli brutaaliutta ja inhoa tasa-arvoisesti kummaltakin. Mosambikin ja Angolan itsenäisyys sota oli Portugalialaisen nationalismin syytä. Eurooppalaisilla oli vaikeuksia olla yhtä jaloja siirtomaa sodissa, kuin toisessa maailman sodassa, jossa vihollinen kaikesta hirveydestä huolimatta oli valkoinen.

Jos haluamme etsiä yhtäläisyyksiä, voimme katsoa sitä kiihkoa jolla jotkut suomalaiset inhoavat venäläisiä. Fanaattista halua saada Itä-Karjalan alueet takaisin. Nationalistien kiivas halu pitää Suomi ja suomalaisuus sellaisena mitä Lönnrot, Runeberg, Topelius, Sibelius ja Gallen-Kallela sen muotoilivat.

*Kirjoittaja on 18-vuotias lukiolainen Helsingistä. Hän määrittele itsensä aasialais-suomalaiseksi.

Savon Sanomat: Rasismi on uhka kaikille

Posted on by Migrant Tales

Enrique Tessieri Puheenjohtaja Kansainvälinen Mikkely ry ja Alain Minguet Puheenjohtaja Joensuun seudun monikulttuurisuusyhdistys ry

Miksi meidän tulisi olla huolestuneita rasismin noususta Iisalmessa, Lieksassa ja muualla? Mitä se kertoo Suomen yhteiskunnasta ja sen pahoinvoinnista?

Suomessa rasismi on noussut ihmisten tietoisuuteen yhä voimakkaammin erityisesti viimeisten kahden vuoden aikana. Siitä vaikeneminen ei ole oikea tie.

Ilmiötä ei voi selittää syyttämällä maahanmuuttajia. Lausahdus “meidän kotiseudulla ei ollut rasismia, ennen kuin tänne muuttivat maahanmuuttajat”, ei tunnu selittävän perimmäistä syytä.

Miten on mahdollista, että niin pieni joukko, reilu kaksi sataa, maahanmuuttajaa voi saada Lieksassa niin paljon vastustusta, vihaa ja pahaa aikaan?

Yhdysvaltalainen vapaustaistelija Martin Luther King Jr. (1928 – 1968) edesauttoi elämässään merkittävästi mustien oikeuksia 1950- ja 1960-luvuilla. Hänen neuvonsa kantautuvat myös tämän päivän keskusteluun. Hän sanoi: “Vihaa ei voi poistaa vihalla, vain rakkaus pystyy siihen.” Strategiamme rasismia ja vihaa vastaan tulee olla sama kuin Kingin.

Taistelu rasismia vastaan on myös askel meidän lastemme ja lastenlastemme paremman tulevaisuuden puolesta. He voivat elää maassa, jossa rasismi ja viha toisia kohtaan ovat poikkeus ja harvinaisuus.

Suomeen mahtuu paljon erilaisia ihmisiä. Voimme olla hyvinkin erilaisia, mutta olemme kaikki tämän maan asukkaita. Pohjana on kunnioitus ja hyväksyntä puolin ja toisin. Tämä ei ole uutta suomalaisille, vaan se on tapa, joka on ollut aina läsnä.

Rasismi on uhka kaikille, myös niille, jotka levittävät sitä tietoisesti tai tiedostamattaan. Jos annamme rasismin ja eriarvoisuuden voittaa, seurauksista tulee kohtalokkaat. Köyhdymme yhteiskunnallisesti, poliittisesti ja ennen kaikkea taloudellisesti.

Mitä tapahtuu kylälle, maakunnalle tai maalle, jos saamme rasistisen leiman? Kuinka monta osaava ihmistä tai maahanmuuttajaa haluaa pysyä täällä ja muuttaa tänne? Kuinka monta yritystä haluaa sijoittaa rahaa ja luoda työpaikkoja? Uskomme, että hyvin harva. Ne, jotka pystyvät, muuttavat muualle etsimään parempaa työtä ja valoisampaa tulevaisuutta.

Voimme olla ylpeitä monista hienoista saavutuksistamme Suomessa, mutta rasismi ei kuulu tähän listaan. Suomessa on paljon valveutuneita esimerkillisiä kansalaisia, jotka eivät hyväksy nyt yhteiskunnassa vellovaa keskustelua. Näiden ihmisten tuleekin puhua ja kuulua entistä äänekkäämmin.

He ovat ymmärtäneet, että toimivaa ja pysyvää yhteiskuntaa ei voi rakentaa vihan perustukselle.

Lue juttu Savon Sanomissa.

Halutaanko Suomi umpioida?

Posted on by Migrant Tales

Alain Minguet ja Enrique Tessieri

Tulevien huhtikuun 17. päivän vaalien myötä on nousut paljon keskustelu maahanmuuttajien ja uusien tulokkaiden roolista yhteiskunnassamme.

Monet Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan eduskuntaehdokkaat ovat kampanjan aikana ilmaisseet halukkuutensa kiristää maahanmuuttopolitiikkaa.

Siihen toivottaisiin selityksiä, sillä muun muassa YLEn vaalikoneen vastaukset ovat epätoivoisen kierteleviä ja ympäripyöreitä.

Viime vuosien aikana on hankaloitettu mm. turvapaikanhakijoiden työhön pääsyä, on lopetettu inkerinsuomalaisten paluumuutto-ohjelma, eri korkeakoulut ovat ilmoittaneet aikomuksensa periä vaihto-opiskelijoilta lukukausimaksuja, on vaikeutettu perheenyhdistämistä, ja edelleenkin suurin osa turvapaikanhakijoista saa kielteiset päätökset.

Mutta on ollut myös edistystä. Vuoden vaihteessa tulleessa uudessa laissa kotouttamispalvelujen piiriin pääsi laajempi joukko maahanmuuttajia, vaikka itse kotouttamispalvelut jäivät edelleen varsin epämääräiseksi käsitteeksi ilman tarkoin määriteltyä sisältöä.

On täysin ymmärrettävää, että jotkut suomalaiset näkevät maahanmuuton uhkana suhteellisen uutena ilmiönä. Historiakin selittää osaltaan joitakin ennakkoluulojamme muukalaisia kohtaan. Aika voi korjata näkemyksiämme, mutta joidenkin poliitikkojen “irtopisteiden” toivossa harrastama muukalais- ja pakolaisvastainen pelon lietsointa on täysin sopimatonta.

Muukalaisvihan nousu ja maahanmuuttajia koskeva retoriikka on ollut erityisen huolestuttavaa. Suomi voi vielä joutua maksamaan kalliisti siitä, että pitkän tähtäimen tavoitteet raivataan lyhytnäköisten hyötyjen tieltä romukoppaan.

Kuka tänne tulevaisuudessa haluaa muuttaa, jos Suomesta tulee Tanskan tapaan avoimesti muukalaisia vihaava yhteiskunta? On aika selvää, että näin likinäköisen toiminnan suurimpia häviäjiä tulevat olemaan Suomi ja tulevat sukupolvemme.

Koska taloutemme on kasvun ja hyvinvoinnin osalta riippuvainen globaaleista markkinoista, on vain luonnollista, että maamme, ja Etelä-Savon tai Pohjois-Karjalan kaltaiset maakunnat erityisesti, tarvitsee maahanmuuttajia, joilla on tietoja ja taitoja. Tarvitsemme myös pakolaisia.

On tärkeää, että voimme olla ylpeä yhteiskuntamme, että täällä kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja tältä saa hakea turvaa. Pakolaisissa on myös hyvin koulutettuja ja työosaavia ihmisiä. Selän kääntäminen maailmalle olisi kohtalokas virhe, koska se kyseenalaistaisi ja heikentäisi arvojamme.
Mielestämme Suomen tulisi näyttäytyä tulokkaille samanlaisena yhteiskuntana kuin se on suomalaisillekin: avoimena ja oikeudenmukaisena. Avainkäsitteenä tulijoista puhuttaessa tulisi olla joukkoon kuuluminen eikä eristäminen pelon lietsomisen avulla. Tarvitaan molemminpuolista hyväksyntää, tasa-arvoa ja yhtyeenvertaisia mahdollisuuksia.

Kysymme kansanedustajaehdokkaita siis tarkentamaan, mitä muutoksia tarvitaan jo Suomen maahanmuuttopolitiikkaan, ja mistä vielä aiotaan ruuveja kiristää, jos Suomea halutaan umpioida?

Ydin-lehti: Suomi pystyy onnistumaan maahanmuuttopolitiikassa

Posted on by Migrant Tales

Enrique Tessieri

Nuorena minulla oli etuoikeus ja mahdollisuus vierailla joka kesä Etelä-Savossa isovanhempieni luona Etelä-Kaliforniasta käsin. 1960-luvun Suomessa maahanmuuttajia oli niin  vähän, että olin monelle kiinnostava kummajainen.

Suomi oli 1960- ja 1970-luvuilla hyvin erilainen maa kuin se on nykypäivänä. Suomea, Yhdysvaltoja ja synnyinmaatani Argentiinaa yhdisti yksi asia: maahanmuutto. 

Yhdysvallat, ja pienemmässä mittakaavassa Argentiina, olivat avautuneet maahanmuuttajille jo 1800-luvulla. Vaikka maahanmuuttajien määrä onkin kasvanut Suomessakin erityisesti 1990-luvulta lähtien, oli Suomi ennen perinteisesti maa, josta ihmiset muuttivat muualle.

Argentiinaan tuli myös paljon siirtolaisia: 1881-1914 aikana 4,2 miljoona ihmistä muutti sinne. Kyseisessä joukossa ihmiset olivat pääasiallisesti Italiasta ja Espanjasta. Kourallinen suomalaisia perusti 1906 Colonia Finlandesa-siirtokunnan subtrooppiseen Koillis-Argentiinaan.

Suomalaiset luvut ovat hurjaa katsottavaa: pelkästään Pohjois-Amerikkaan ja Ruotsiin muutti 1860-1999 arvioilta 905 000 suomalaista. Sodan jälkeen Suomesta lähti 535 000 ihmistä Ruotsiin asumaan. Jotkut väestötieteilijät uskovat, että ilman muuttoaaltoja Suomen väkiluku olisi tänään seitsemän miljoonaa.

Toivottu ja ei-toivottu siirtolaisuus

Siirtolaiset ovat olleet tärkeitä muun muassa talouskasvun luomisessa ja maan nousussa, mutta asia ei kuitenkaan ole yksiselitteinen. Rasismi ja syrjintä ovat olleet osa monen maan siirtolaisuuspolitiikkaa. Esimerkiksi kiinalaiset ja japanilaiset olivat ei-toivottuja siirtolaisia Yhdysvalloissa. Heidän muuttoliikkeensä Yhdysvaltoihin alkoi vasta vuoden 1965 jälkeen.

Sama koski myös mustaa väestöä. He saivat vasta 1960-luvulla valkoisten kanssa yhtyeenvertaiset kansalaisoikeudet lain edessä. Osa alkuperäiskansasta asuu yhä reservaateissa ja noin 7 miljoona meksikolaista asuu laittomasti maassa ilman oikeuksia.

Noin vuosi sen jälkeen, kun mustien amerikkalaisten kansalaisoikeusliikkeen taistelija Martin Luther King piti 1963 Washingtonissa tunnetuimman puheensa, ”Minulla on unelma,” kouluuni Kaliforniassa tuli ensimmäinen musta oppilas. Suurin osa koulun opiskelijoista oli valkoisia tai eurooppalaistaustaisia.

Lopputulos oli kuitenkin karu: uutta mustaa opiskelijaa kiusattiin jatkuvasti. Hän ei kestänyt olla koulussamme kuin kaksi viikkoa.

Argentiinan siirtolaisuuspolitiikka 1850-luvulta leimaa yksi mies: Juan Bautista Alberdi. Hän uskoi, että Argentiina ei voisi koskaan kehittyä, jos sillä on vain miljoona asukasta alueellaan. Hänestä Argentiinaan saattoi helposti asuttaa 50 miljoonia ihmistä. Alkuperäiskansoilla ei ollut paikkaa Alberdin uudessa Argentiinassa. Heitä vainottiin ja metsästettiin1920-luvulla.

Alberdilla oli naiiveja näkemyksiä siirtolaisuudesta. Hän halusi koulutettuja valkoisia eurooppalaisia Pohjois-Euroopasta kuten Iso-Britanniasta, espanjalaisten ja italialaisten sijaan. Tapahtui päinvastoin: Suurin osa Argentiinaan tulleista siirtolaisista olivat kouluttamattomia italialaisia ja espanjalaisia.

Kun katsotaan Yhdysvaltojen ja Argentiinan kokemuksia siirtolaisista herää tärkeä kysymys: pitääkö valtaväestön hyväksynnän olla niin pitkän tien päässä? Tarvitseeko maan odottaa yli 230 vuotta ennen kuin sille valitaan ensimmäinen musta presidentti, kuten Yhdysvalloissa tapahtui?

Suomella on myös suuria haasteita edessään, kun maahan saapuu yhä enemmän maahanmuuttajia. Mielestäni kotouttaminen on avainasemassa: kuinka tehokkaasti pystymme kotoutumaan heidät ja ottamaan heidät yhteiskunnan täysvaltaisiksi jäseniksi, riippumatta heidän kulttuurisista, uskonnollisista tai etnisistä taustoistaan. Onnistuminen edellyttää molemminpuolista hyväksyntää ja tasavertaisia mahdollisuuksia.

Tämä ei tule olemaan helppoa, muttei se mahdotontakaan ole. Kansallisidentiteettimme ehdot ovat yhä tiukkoja. Viime vuosisadoilla oli pyrkimyksiä hävittää kaikki vierasperäinen jopa sukunimiämme myöten muuttuaksemme enemmän suomalaisiksi.

Uskon että tällä vuosisadalla tulemme hyväksymään monimuotoisemman kansalaisidentiteettiin. Me tulemme eri taustoista, mutta olemme silti kaikki suomalaisia.

PÄÄKIRJOITUS: Maahanmuuttajat, suomalaiset ja muutos

Posted on by Migrant Tales

Niin sanottujen ”maahanmuuttokriittisten” ryhmien strategiat voivat epäonnistua pahasti jos he uskovat, että vain keskustelemalla avoimesti aiheesta “kansa yhydistysi” heidän taakse maahanmuutto ja pakolaispolitiikassa.  Eräs suuri virhe, jonka maahanmuuttajavastaiset ryhmät tekevät on, että he uskovat etteivät kulttuurit koskaan muuttuu, ja siksi jotkut maahanmuuttajaryhmät eivät sopeudu Suomeen.

Vaikka jotkut koulutetut ihmiset, virkamiehet, poliitikot ja toimittajat käyttävät näitä argumentteja heidän kielteisiin asenteisiin maahanmuutosta,  maanmuuttajista ja pakolaisista, ei yksikään heistä ole tuonut esille luotettavaa tutkimustietoa, joka vahvistaisi heidän väitteensä tosiksi.

Mielestäni yksi suuri ongelma Suomessa on, että emme ole lukeneet tai painottaneet riittävästi historiaamme. Historiassa on paljon tietoa siitä, kuinka olemme olleet ja tulemme olemaan monikulttuurinen yhteiskunta. Mielenkiintoinen kysymys onkin, miksi tieto monikulttuurisuudesta ei ole tiedostettu.

Uskon, että yhteiskuntamme arvot, jotka näkyvät Perustus- ja Yhdenvertaisuuslaissa, ovat kohdallaan. Jos hyväksyisimme toiset kulttuurit ja ihmiset osana suomalaista nykypäivän yhteiskuntaa, monet ongelmat liittyen rasismiin ja syrjintään voisivat poistua kertaheitolla.

Yhteiskuntamme arvot, jotka sallivat moniarvoisuuden ja monikulttuurisuuden  ovat voimavaroja, jotka antavat meille kaikille suomalaisille, riippumatta taustastamme voimia kohdata tulevaisuutemme yhteiskunta.

Rasismille ei siksi ole paikkaa Suomessa ja sitä pitääkin käsitellä samalla tavalla kuin mitä tahansa yhteiskunnallista sairautta. Nämä negatiiviset ilmiöt heikentävät ja hajottavat maatamme.

Olen asunut yli kolmekymmentä vuottaa Suomessa ja tunnen niin hyvät kuin haasteelliset kohdat yhteiskunnassamme. Siksi uskon, että pystymme voittamaan tämän ajan, jossa rasismi ja tietämättömyys ovat nostaneet päätään.

PÄÄKIRJOITUS: Kuinka suuri on tietämättömyys maahanmuutajista?

Posted on by Migrant Tales

Enrique Tessieri

Jotkut väittävät, että pitäisi antaa anteeksi niille suomalaisille, jotka ovat esittäneet ihmeellisiä kannanottoja maahanmuuttajista ja pakolaisista, koska se johtuu heidän tietämättömyydestään asiaan. Jos on vakavia puutteita kotouttamisohjelmassa, niin siinäkin voidaan syyttää tietämyksen puuttumista.

Jos kuitenkin ajattelisimme niin, että ongelmat voisivatkin johtua siitä, että on liian vähän tietämystä ja kokemusta maahanmuuton asioista, niin se voisi antaa tehokkaan syyn lakaista kaikki ongelmat mattojen alle.

Onko kuitenkin mahdollista, että asia joka koskee kymmeniätuhansia maahanmuuttajia Suomessa, heidän lapsiaan ja lapsen lapsiaan, voitaisiinkin todeta sen johtuvan myös tietämättömyydestä?

Äskettäin julkaistu jyväskyläläinen päivälehti, Keskisuomalainen, mainitsi pääkirjoituksessaan, ettei Suomen pitäisi ryhtyä monikulttuuriselle tielle ja että pakolaisia tulisi auttaa heidän kotimaassaan eikä turvamaassa. Pakolaisten vastaanottamisen Suomessa tulisi olla vasta viimeinen vaihtoehto.

Maamme suurin päivälehti, Helsingin Sanomat, käyttää halventavan termin julkistamista ”mamu” otsikossaan, kun se puhuu maahanmuuttajista.

Miten poliitikot kuten SDP:n Jutta Urpilainen, PS:n Timo Soini ja toiset, jotka tietoisesti tai tietämättään panettelevat kaikkia maahanmuuttajia, kun he väittävät, että heidän pitäisi noudattaa Suomen lakia ja elää maassa maan tavalla?

Kuinka oikeassa ovatkaan laitokset todellisuudessa kuten Rajavartiosto, Maahanmuuttovirasto ja toiset, kun he luovat ja ylläpitävät rasistista ilmapiiriä pelon ja epäilyn avulla väittämällä, että jotkut maahanmuutonryhmät ovat ”valtaamassa” Suomen. He jopa käyttäytyvät ja esittävät kuin yhteiskuntatieteilijät viittaamalla, ettei nämä ryhmät pystyisi sopeutumaan kulttuurimme.

Voisimme vastaavasti kääntää kysymyksen toisten päin: onko nämä edellä olleet esimerkit johtuneet tietämättömyydestä, ovatko ne tahallisia tai johtuvatko tiedon tai kokemuksen puutteesta?

Tai onko se muoto missä rasismi piiloutuu Suomessa?

PÄÄKIRJOITUS: Onko rasismi vallannut Suomen?

Posted on by Migrant Tales

Enrique Tessieri

Ottaen huomioon maamme pienen maahanmuuttajien ja pakolaisten luvun, mitä olemme tehneet väärin ansaitaksemme tulla opportunisten politikoiden ja heidän puolueidensa päivittäisistä maallikko-solvauksista, rasismista ja herjauksista? Jopa sosiaalidemokraatit, puolue, joka on taistellut työläisten ja vähävaraisten etuuksista, näyttää lähestyneen perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikkaa.

Esitin äskettäin kaksi kysymystä kokoomuksen nettisivulla: onko Suomi monikulttuurinen yhteiskunta ja onko puolueella virallista maahanmuuttopolitiikkaa? En saanut vastausta ensimmäiseen kysymykseeni, mutta toiseen he vastasivat lähettämällä linkin, josta pääsin lukemaan viime marraskuussa julkaistun raportin maahanmuutosta. Kysyin heiltä uudestaan, onko kokoomuksella virallista maahanmuuttopolitiikkaa. En saanut vastausta.

Totuus on ettei yhdelläkään poliittisella puolueella ole Suomessa kunnollista ja virallista maahanmuuttopolitiikan suuntaa. Ilman virallista linjaa, on mahdollista, että puoleiden sisällä on monenlaisia mielipiteitä ja kannanottoja: ksenofobisesta maahanmuuton puolesta.

Sosiaalidemokraattien uusi maahanmuuttopolitiikka, “maassa maan tavalla,” jota SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen ehdotti, on uudenveroinen, sillä se asettaisi kyseisen puolueen ensimmäiseksi, jolla olisi virallinen maahanmuuttopolitiikka. Onko puolueen maahanmuuton kanta oikea ja tuleeko se menestymään, on toinen kysymys. Monet maat ovat ehdottaneet kannan samanlaiseen nationalistiseen ratkaisuun, pakottamalla maahanmuuttajat allekirjoittamaan sopimuksen, että he noudattaisivat uuden kotimaansa sääntöjä.

SDP:n maahanmuuttopolitiikka tulee epäonnistumaan, ei vain siksi, että se on etnokeskeinen, vaan koska se on perustuslain vastainen. Kuinka voisimmekaan pakottaa toiset ihmiset hyväksymään niin suppean näkemyksen suomalaisuudesta (mitä on suomalaisuus?) jos perustuslaki ja yhdenvertaisuuslaki antavat tilaa kunnioitukselle, erilaisuudelle ja oikeudet mm. harjoittaa omaa uskontoaan.

Nykyinen maahanmuuttokeskustelu ei ole pelkästään muodostanut farssin, mutta se on ennen kaikkea loukkaus kaikkia maahanmuuttajia ja pakolaisia kohtaan, jotka asuvat Suomessa.

Ei olisi ollenkaan huono ajatus jos he menisivät lakkoon samalla tavalla kuin tuhannet Italiassa ja Ranskassa. Viesti olisi päättäjille selvä: emme ole poliittista tykkiruokaa.

PÄÄKIRJOITUS: Suomen maahanmuuttokeskustelu

Posted on by Migrant Tales

Enrique Tessieri

Voiko intohimoinen maahanmuuttokeskustelu muuttua vielä rumemmaksi? Ulkoministeri Alexander Subb toi vähän järkeä maahanmuuttokeskustelun, kun hän sanoi, että ”siinä haiskahtaa rasismi, nationalismi, populismi ja ksenofobia (muukalaisviha).”

Keskustelun itsepäinen ja piittaamaton reitti on jopa pelästyttänyt yhden sen tärkeimmistä luojista: (sit.) perussuomalaisen Jussi Halla-ahon. Luultavasti hän on huolissaan keskustelun sävystä, joka voi olla takaisku kaikille maahanmuuttajille Suomessa. Hän sanoi kirjoituksessaan Helsingin Sanomien mielipidesivulla, ettei enemmistö suomalaisista vastusta maahanmuuttoa kuten HS-gallupin kysymys oli osoittanut. Halla-ahon mielestä kyseinen mielipidemittaus olisi pitänyt tehdä kysymällä pitäisikö Suomen myöntää enemmän oleskelulupia Somalista ja Irakista tuleville turvapaikanhakijoille.

Halla-ahon lausuma ja HS-gallupin kysymys ei kerro meille mitään uutta tietoa. Kuinka monessa maassa sen kansalaiset kannattavat maahanmuuton lisäämistä? Kuinka monet uskovat, että heillä on maassaan liian vähän maahanmuuttajia?

Mielipide- ja asennetutkimukset maahanmuuttajista Suomessa heijastavat samanlaisia holhoavaa kannanottoa kuin nykyinen yksipuolinen keskustelu maahanmuuttajista. Tämä selittää sen, miksi lähes olematon maahanmuuttopolitiikka on epäonnistunut ja miksi hälyttävän suuri määrä maahanmuuttajista elää syrjäytyneinä suomalaisesta yhteiskunnasta.

Sosialidemokraatti Puolueen (SDP) puheenjohtaja, Jutta Urpilainen, kiihdytti maahanmuuttokeskustelun intohimot, kun hän syytti viikonlopulla nykyistä hallitusta ja maahanmuuttajia syypäiksi ongelmasta.

Ottaen huomioon työpaikkojen niukkuuden Suomessa ja maahanmuuttajien korkean työttömyyden, Urpilainen sanoi, että Sdp:n uusi maahanmuutto- ohjelma ei vain pakottaisi ihmisiä oppimaan suomen tai ruotsinkieltä, mutta heidän pitäisi etsiä työtä. Hän ei selittänyt sitä, että olisivatko maahanmuuttajat omasta tahdostaan työttöminä käyttäen näin sosiaaliturvaa väärin tai eivät halua oppia suomea tai ruotsia.

Nykyisillä keskustelutasoilla, he jotka vastustavat maahanmuuttoa Suomessa, voivat olla tyytyväisiä. Nykyinen yksipuolinen keskustelu ei pelkästään anna aihetta maahanmuuttajille muuttoa maastamme, se myös pelottaa heidät pois, jotka haluaisivat muuttaa Suomeen.

Kuka haluaisi muuttaa niin vihamieliseen maahan, jossa maahanmuuttokeskustelu on yksipuolista ja jossa ”haiskahtaa rasismi, nationalismi, populismi ja ksenofobia?”

My controversial documentary on Finland

Posted on by Migrant Tales

If I had access to a generous amount of financing and got the chance to do a documentary film on Finland, what would be the first images I would show you?

I would not start with a long and slow scene of dragonflies and insects dancing in the summer air above a pristine lake hugged by towering spruces, birches, firs and a few mountain ashes peppered here and there.

Wrong again. It wouldn’t be a full-bloom sunset radiating warmth in early spring, even if it is freezing outside. Nope, I wouldn’t attempt to picture how the full moon emits soft light as a soft pillow to lay your deepest thoughts inside a near-still autumn forest.

No, the documentary wouldn’t kick off with a scene showing modern architecture and of quiet and obedient buildings lined up in cities like Helsinki, Turku or Oulu. I wouldn’t even consider picturing a famous landmark like Finlandia Hall, or the paper mills of Tampere, which must have inspired the late Väinö Linna, the author of the Unknown Soldier.

The documentary would definitely not start with the rude rumbles of war and of scenes showing Karelian refugees abandoning their homes behind them – but not their dreams.

Definitely not: I wouldn’t start by asking an obvious question to President Tarja Halonen such as, “what would you like to tell the viewers,” never mind get into a heated debate with Finland’s last cold war President Mauno Koivisto. Forget Carl Mannerheim, Risto Ryti and Juho Paasikivi as well.

Possibly the documentary could kick off sportsmen like Paavo Nurmi, Lasse Viren, Mikko Ala-Leppilampi or maybe it is not such a good idea after all. What about Jean Sibelius? Mika Kaurismäki? Eeva Kilpi? Mika Waltari? Aino Kallas? Minna Canth? Lordi? What about a group of Finnish folk dancers entertaining a large crowd of Canadian Finns in Thunder Bay? No, no – and NO!

First scene

After the opening credits, the first image you would see is a truck transporting cut logs to a paper mill. As the forest industry got more efficient and produced more money for their owners such as the state, Finland didn’t become richer – but poorer.

Those old-growth forests that were once so abundant 50 years ago, are today like rare tropical islands in the Pacific untouched by mankind and womankind. Forests that are in their natural state, or close to it, cover 1.1 million hectares, or only 5.5% of forestland in Finland. Only 0.4 million hectares (2% of the land) have been protected.

Forest companies have devised new catchwords to justify the devastation they reap: metsätalous, which means in general terms felling your forest so it will generate the greatest economic wealth at the cost of biodiversity.

What about if you don’t want the woods to look like enormous planted fields, where trees grow like wheat or other cash crops? What about if you long to walk in forests that has free will and can decide for itself how it will grow, and die?

In the future, I fear our grandchildren and great grandchildren will have to visit “nature zoos” in order to see how natural forests once looked like.

The next scene would depict how global warming is challenging our country and way of life. It’s December 23 and the camera is focused on a thermometer outdoors: At 10am it’s 2C, but at 2pm the temperature soars to 17C, and finally rests at 35C at 4pm!

OK, so I’m exaggerating a bit, but temperatures have been steadily rising in Finland, increasing by 0.7°C (33.26F) since the previous century. By 2025, they are expected to rise by 2°C (35.6F), and during 2030-80 by as much as 4-6°C (39.2F-42.8F), according to a study by Finland’s Ministry of Agriculture and Forestry.

Of course these are very tentative predictions. By the time we get to 2025 or even sooner, we may notice that matters are in much worse shape than we expected.

Even though Finland will be hard-pressed by such challenges, our traditional way of life is being undermined by “global warming,” which is forcing us to change our lifestyles.

One of the greatest threats to the soul of this nation – and that of many others as well – are the negative matters that globalization such as excessive greed. Thirty years ago, Finland was another country with different values that didn’t always revolve around the size of your wallet.

So add to this the lethal variable of global warming and our destruction of our forests coupled with our insatiable desire to accumulate more wealth and comfort, and it is pretty clear to understand what is wrong with us.

Hopefully, when it is still not too late, we can look deep behind into time and rescue bits and pieces of where our ancestors and culture came from to rebuild a more lasting society – and world.

Dear reader, as you can see, I would have totally misled you about what Finland is if I’d only talk about the things I omitted at the beginning of the column.

In my opinion, the greatest challenge to our country is the destruction to our environment and biodiversity as well as our way of life.

So help us save Finland – and let’s not forget our planet as well.

Note: This column was published in Suomen Silta magazine.