Tag: Suomi

Syrjäytyneet Suomessa ja epäonnistumisen merkkiä

Posted on by Migrant Tales

Meillä on hyvä yhteiskunta Suomessa mutta tämä väite tarvitsee toisen kysymyksen: kenelle? Kannustetaanko todella eri vähemmistöjen oikeuksia elää Suomessa tasavertaisena jäsenenä ja turvallisessa yhteiskunnassa?  

Mielestäni kansanedustaja (ps) Reijo Tossavaisen viimeisin blogikirjoitus, Somalien kokemuksia tutkitaan 0,6 milj. eurolla, edustaa sitä Suomea, joka syrjii sanoin toisia.

Tossavainen väittää blogikirjoituksessa, että Suomen Akatemian tutkimushanke somaleista on turhaa, koska olisi ”tähdellisempää tutkia vaikkapa suomalaisnuorten sopeutumisongelmia?”

Mielestäni tutkimalla suomen neljänneksi suurinta maahanmuuttajienryhmää voisi valaista monta tärkeää asiaa. Jos tiedämme paremmin miksi jotkut somalit syrjäytyvät yhteiskunnastamme, voisimme haasta tämä ilmiön ja ongelmaan.

Missä on maa, joka on hyötynyt syrjäämällä toisia ryhmiä? Jos on paljon syrjäytyneitä yhteisnunnassamme, kaikki häviämme ja maksamme kovan veronhinnan tästä.

Niin kauan kun Suomessa on syrjäytyneitä riippumatta taustoista, se on aina epäonnistumisen merkkiä.

Kyllä neuvonnalle, ei kriminalisoinnille ympärileikkausasiassa

Posted on by Migrant Tales

Husein Muhammed

Vihreät päätti viikonloppuna puoluekokouksessaan, että poikien ei-lääketieteellisistä syistä tehtävistä ympärileikkauksista pitää päästä eroon neuvonnan keinoin. Vihreän miesliikkeen aloite, että ympärileikkauksen kieltoa pitäisi alkaa ajamaan välittömästi, kuitenkin hylättiin. Poikien ympärileikkaus ei ole missään maassa kiellettyä.

Myös seksuaalisuuden ja ihmissuhteiden asiantuntijana toimiva Sexpo-säätiö on aloittamassa Ehjä-nimisen hankkeen, jonka tarkoituksena on ehkäistä kulttuurisista tai uskonnollisista syistä tehtäviä poikien ympärileikkauksia. Säätiö järjestää syksyllä Helsingissä
myös kansainvälisen konferenssi aiheesta.

Aikataulusyistä en päässyt Vihreiden puoluekokoukseen. Mutta olen mielelläni käytettävissä puolueen lopullisen kannan muodostumisessa. Olen myös kutsuttu luennoimaan aiheesta Sexpon seminaariin.

Suomessa juutalaiset ja tataarit ovat jo 1800-luvulta lähtien tehneet poikien ympärileikkauksia ilman viranomaisten puuttumista asiaan. Viime vuosina jotkut ympärileikkaukset ovat johtaneet pahoinpitelysyytteisiin, joskin monissa tapauksissa syyttäjä on myös päätynyt syyttämättäjättämispäätökseen.

Viimeksi vuonna 2008 Suomen korkein oikeus katsoi, että uskonnollisista tai kulttuurisista syistä tehty poikien ympärileikkaus on sallittua, mikäli se tehdään asiallisesti. Poikien ympärileikkaus ei tiettävästi ole kielletty missään maassa. Toisaalta Suomessa viimeksi joulukuussa kahdessa tapauksessa vanhemmat olivat käräjillä ympärileikkauksen vuoksi.

Sosiaali- ja terveysministeriössä oli vuonna 2008 valmisteilla laki, jolla uskonnollisista ja kulttuurisista syistä suoritettava poikien ympärileikkaus olisi nimenomaisesti laillistettu. Ympärileikkauksen suorittajan olisi tullut olla ammattilääkäri, ja vähävaraiset perheet olisivat voineet teettää sen julkisessa terveydenhuollossa maksutta.

Ilmeisesti poliittisista syistä ministeriö jäädytti hankkeen. Ympärileikkauksen laillistamista ja teettämistä myös julkisin varoin on puoltanut muun muassa Ihmisoikeusliitto. Sen sijaan esimerkiksi Lääkäriliitto on vastustanut sitä.

Uusi peruspalveluministeri on luvannut selvittää uuden lain tarpeen (HS 21.12.). Todennäköisesti uusikaan selvitys ei poliittisista erimielisyyksistä johtuen saa aikaan tarvittavaa lakia.

Lainsäädännön puuttuminen on ongelmallista. Vanhemmat ja lääkärit joutuvat elämään epätietoisuudessa siitä, saako operaatiota tehdä vai tuleeko syyte pahoinpitelystä.

Suomalaiset lääkärit ovat omantunnonsyistä tai pahoinpitelysyytteiden pelossa lähes kokonaan kieltäytyneet uskonnollisista ympärileikkauksista. Juutalaiset ja tataarit ovat teettäneet ympärileikkaukset omilla lääkäreillään. Ongelmalliseksi on muodostunut maahanmuuttajien ympärileikkaus, sillä niihin ei yleensä ole löytynyt ammattitaitoista lääkäriä. Osa vanhemmista on joutunut käyttämään poikansa kotimaassaan ympärileikkauksessa, toiset ovat turvautuneet puoskareihin.

Poikien ympärileikkaus on vain vähäinen toimenpide, joka oikein suoritettuna ei aiheuta mitään varsinaista vammaa tai seksuaalista kyvyttömyyttä. Maahanmuuttajavastaisten piirissä ympärileikkausta on demonisoitu ihan muista syistä kuin lapsen terveyden vuoksi: Samat niin kutsutut maahanmuuttokriitikot, jotka muualla vaativat maahanmuuttajien palauttamista kotimaihinsa, vaikka nämä olisivat vaarassa joutua teloitetuiksi tai kidutetuiksi poliittisten tai uskonnollisten mielipiteidensä vuoksi, väittävät vastustavansa ympärileikkausta sen vuoksi, että ovat huolissaan muslimipoikien terveydestä.

Juuri terveydellisistä syistä ympärileikkaus tulee sallia valvotuissa olosuhteissa. Kielto altistaisi lapsen ammattitaidottoman henkilön suorittamalle ympärileikkaukselle, mistä lapselle voi aiheutua vakaviakin vammoja.

Jos ympärileikkaus kriminalisoitaisiin, osa vanhemmista kuitenkin ympärileikkauttaisi lapsensa. Ympärileikkauksen epäonnistuessa he eivät pahoinpitelysyytteiden pelossa uskaltaisi viedä lastaan lääkäriin. Tämä olisi lapsen kannalta kaikkein vaarallisinta.

Ympärileikkausta on vastustettu myös sen vuoksi, ettei lääketieteellisesti turhaa toimenpidettä tulisi kustantaa verorahoilla. Ympärileikkaus on kuitenkin mahdollista laillistaa ilman, että se suoritettaisiin julkisin varoin. Varakkaat vanhemmat maksaisivat poikansa ympärileikkauksen joka tapauksessa.

Vähävaraisille toimenpiteen on sen sijaan syytä olla ilmaista. Muuten lapsi saatetaan ympärileikkauttaa ammattitaidottomalla henkilöllä, mikä saattaa paitsi vaarantaa lapsen terveyden, myös tulla epäonnistuneen ympärileikkauksen vuoksi suoritettavina lääketieteellisinä toimenpiteinä julkiselle terveydenhuollolle kalliimmaksi kuin jos ympärileikkauksen olisi alun perin tehnyt ammattitaitoinen lääkäri.

Ympärileikkausta koskevaa neuvontaa olisi syytä tarjota vanhemmille neuvoloissa jo ennen lapsen syntymistä. Tällöin on tähdennettävä, että tyttöjen sukupuolielinten silpominen on erittäin vaarallista ja myös ankarasti kiellettyä. Myös poikien ympärileikkaukseen liittyvät sinänsä harvinaiset riskit on kerrottava. On myös esitettävä mahdollisuus siirtää ympärileikkaus aikuisuuteen ja asianosaisen itsensä päätettäväksi. Viime kädessä vanhemmille on annettava myös mahdollisuus ympärileikkauttaa poika turvallisissa oloissa.

Alkuperäisen blogikirjoituksen voi lukea tästä.

Tämä blogikirjoitus julkaistiin Migrant Talesissä luvalla.


 

 

Julkisen sanan neuvoston päätös oli voitto sanavapaudelle

Posted on by Migrant Tales

Enrique Tessieri

Julkisen sanan neuvoston (JSN) vapauttava päätös Kirkko ja kaupungin lehdelle oli mielestäni voitto sana- sekä lehdistövapaudelle Suomessa. Miten on mahdollista, että yksi maamme suurimmista poliittista puolueesta kehtaa alkaa vaikuttamaan sekä rajoittamaan lehdistövapautta maassamme? Mielestäni tämä on juuri se tärkein kysymys koko JSN:n päätöksessä.

Neuvoston mukaan pilapiirroksista on tullut erittäin vähän kanteluita sen olemassaoloaikana vuoden 1968 jälkeen. JSN on myös ottanut käsiteltäväksi vain poikkeustapaukissa pilapiirroksia. Neuvosto kirjoittaa lehdistötiedossa: ”Tämä kertoo siitä, että yleisö ymmärtää pilapiirroksen erityisluonteen ja hyväksyy niissä käytetyn kärjekkään ilmaisutavan.”

Jos JSN:n olisi antanut Ville Rannan pilapiirroksista vastakohtainen päätös, olisivat seuraamukset hyvin arveluttavia ja kaunankantoisia lehdistövapaudelle.

Mitä ero on Rannan pilapiirroksessa ja tuomiot, jotka saivat persussuomaalisten kansanedustaja James Hirvisaaren ja kotkalainen kaupunginvaltuutettu Freddy van Wonterghemin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan? Vaikka nämä poliitikot haluavat suojella oma moukkamaista käytöstään politiikkoina sanavapauden avulla, tässä on toki kysymyksessä jotain muuta ja vakavampaa.

Tietyt maahanmuuttajaryhmät ovat samaa kun viina joillekin maahanmuuttovastustajille, koska he käyttäytyvät loukkaavasti toisia ryhmiä kohtaa. Tämä ”känni” nähdään harvoin kun he ovat omassa ryhmässä.

Kun olin nuori toimittaja Buenos Aires Heraldissa, päätoimittaja antoi minulle tärkeää ohjetta. Hän sanoi, että sanat ovat kun tehokas ja tappava ase. Ei voi hävittää muurahaista tykillä, eli on oltava oikeudenmukainen ja huomaavainen kun kirjoittaa toisista. Ihmisarvoa on kunnioitettava eikä sitä pidä tuoda esiin halventavalla tavalla kuten JSN (JO 26) suosittelee.

Onko niin, ettei mm. Jussi Halla-ahon, Hirvisaarin ja van Wonterghemin kirjoitukset loukkaavat toisten ihmisarvoa? Mitä arvo heidän argumentit antavat, jos ne hyökkäävät, leimaavat ja solvaavat toisia ryhmiä?

Tuskin ei mitään kun vihanlietsonta, pahamieltä ja lopulta kansankunnanhäpeä.

Ryhmä X ja natsismin samankaltaisuus

Posted on by Migrant Tales

Enrique Tessieri

Sari Karlström kirjoitus (poistettu) on hyvä esimerkki siitä kuinka helposti voidaan leimata kokonaisia ryhmiä. Karlströmin tapa on yhtä tyhjänpäistä ja loukkaava jos minä vaihtaisin kuvat ja kysyisin:

Onko tämä pelkkää propagandaa vai todellista uhkaa?

Onko huoleni ja pelkoni aiheeton?

Pyydän lukijalta anteeksi jos kuvat loukkaavat. Tarkoitukseni on näyttää kuinka helppoa on kiihottaa ihmisiä pelolla ja yksipuolisella argumentilla. Edustavatko alla mainitut kuvat meidän arvoja? Tuskin.

Kaikki sodat ovat alkaneet yksipuolisesta vihasta. Meillä Euroopassa kuoli noin 60 miljoonaa ihmisiä toisessa maailmansodassa. Vihansanoista toteutuu teot.

 

Mitä monikulttuurisuus on?

Posted on by Susannah

Susannah

Kansanedustaja Saarakkala (ps) näyttää kuvittelevan, että monikulttuurisuus olisi joku poliittinen agenda: 

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012050315527919_uu.shtml?fb_ref=flb&fb_source=home_oneline

Mietitäänpä paria asiaa: mitä Suomen perustuslaki takaa Suomessa asuville?

Suomessa pitää elää maassa maan lailla. Se tarkoittaa sitä, että voimassa on uskonnonvapaus, sananvapaus, kokoontumisvapaus jne. (ks. tarkemmin luku 2 perusoikeudet).

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731

Monikulttuurisuus ei siis ole mikään poliittinen agenda, vaan joukko menetelmiä ja ajatuksia, joilla moniarvoinen (vaan yhtä lakia noudattava) yhteiskunta pystyisi toimimaan (§6) yhdenvertaisuuden mukaan. Monikulttuurinen siis sitoutuu käsitteenä tiukasti Suomen lain hengen toteutumiseen.

Miten propagandaa tehdään termikaappauksilla?

”Saarakkalan mielestä esimerkiksi se, etteivät muslimitaustaiset naiset kulttuurisista syistä johtuen juurikaan solmia avioliittoja kristittyjen miesten kanssa, ei ole asia josta pitäisi monikulttuurisuuden edistämisen nimissä vaieta.”

Länsimaissa on perinteisesti annettu naisten valita omat puolisonsa. Saarakkala näyttää vieläpä kuvittelevan, että Suomessa asuisi natiiveina vain kristittyjä miehiä.

Tämä on klassinen esimerkki siitä, miten propagandaa koitetaan salonkikelpoistaa ”kaappaamalla” termejä ja vääntämällä ne oman agendan käyttöön. Tässä käytännön esimerkissä voidaan kyllä nähdä, miten tuollaiset yritykset päätyvät usein sellaiseen lopputulokseen, jossa ei ainakaan Suomen lakia tai kulttuuria kunnoiteta.

Kyllä ääntä maailmaan muka mahtuu

Posted on by Migrant Tales

Thomas Elfgren*

Väkivallan ja suvaitsemattomuuden retoriikka kuuluu sananvapauteen. Kauan se sinänsä eläköön. Sananvapaudessa on myös varjopuolensa. Se passivoittaa kuullunymmärtämistä siinä missä Wahlroosin pankkiiriystävien saamat yhteiskuntatuet.

Virtuaalimaailman asiantuntijat valistavat vähemmän valistuneita piirtämällä mustia pilviä taivaalle. Iskulauseilla, populismilla, satiirilla ja helppoheikkimäisillä viesteillä on luotu kuva yhteisestä vihollisesta. Islami-invaasio on oven takana. Homot huohottaa. Lesbot lepattaa. Media mokaa. Mamut maksattaa. 

Nyt nekin muka tietävät, jotka eivät aiemmin ymmärtäneet tietää.  Sallittu suvaitsemattomuus on myös arkipäivää politiikassa. Pelottavat peikot, puolitotuudet ja disinformaatio ei haittaa tahtia eikä vauhtia niin kauan kun se tuo lisää vähemmän asioista perillä olevia kannattajia. Moraalisesta vastuusta ei sen monimutkaisuuden takia tarvitse murehtia. Kyllä kansa muka tietää.

Tänään saimme lukea blogi-kirjoituksen 10 v tytöstä, jonka elämänhalu koulukiusaamisen takia on mennyttä. Se on lapsen hätähuuto koulusta, joka opiskelurauhan ja ilon sijasta tarjoaa helvetin. Edelleen on lupa lyödä ilman seuraamuksia. Näinhän me aikuiset sananvapausvaatimuksillamme opetamme. Sananvapautta kai tuo koulukiusaaminenkin on. Se on kiusatun tyhmyyttä jos hän ei ymmärrä satiiria ja huonoja vitsejä.

* Thomas Elfgren on Keskusrikospoliisin rikosylikomisario. Hän on tullut tunnetuksi psykologisen profiloinnin asiantuntijana, järjestäytyneen rikollisuuden torjuntayksikön päällikkönä sekä sotarikos- ja joukkotuhontatapausten tutkinnanjohtajana.

Translation by Justice Demon offered in good faith:

Thomas Elfgren*
The rhetoric of violence and intolerance is part of freedom of expression. And long may this continue, such as it is. Freedom of expression also has a dark side, deadening comprehension just as much as the subsidies enjoyed by the top banking fraternity.

The gurus of the virtual world are enlightening us ordinary mortals by drawing great dark clouds in the sky, fashioning the image of a common enemy through slogans, populism, satire and all the gimmicks of the snake-oil salesman. The Moslem hordes are at the gates. Gays are breathing down our necks. Lesbians are fluttering all around. The media are screwing things up. Immigrants are costing us money…

Even those formerly lacking in comprehension are supposed to know this now. Licensed intolerance is now part and parcel of politics, and we are not to be distracted or diverted by bogeymen, half-truths or disinformation, as long as they rally more ill-informed supporters to the cause. Nor should we concern ourselves with the complexities of moral responsibility, as we can trust in the wisdom of the people.

Today we were pleased to read a blog entry about a ten year-old girl whose zest for life has been destroyed by bullying at school. It was a child’s cry for help from a school where joy and scholarly serenity have given way to a hellish existence. It is still acceptable to strike without consequence or sanction: this is what we adults are imparting to our children through our demands for freedom of expression. Because, after all, school bullying is merely free expression. Lacking the brains to appreciate satire and sick jokes is merely another of the victim’s many faults.

* Thomas Elfgren is a detective chief inspector at the Finnish National Bureau of Investigation. He is well known as a specialist in psychological profiling, as director of the organised crime prevention unit, and for leading investigations of war crimes and genocide.

Kyllä pistää vihaks!

Posted on by Migrant Tales

Jouni Karnasaari

Kun tässä kaikessa mediamylläkässä ja ihan ympäristön seuraamisen myötä on tullut melko ilmeiseksi muutama keskeinen seikka jotka antavat luvan vihaan, päätin minäkin kunnostautua ja ryhtyä vihaamaan.

Ainakin suomalaisittain yksi suurimmista vihan aiheista on ihonväri. Mitä tummempi, sen pahempi. Näin ainakin olen päätellyt, sillä miten muuten on selitettävissä se, että vaikkapa saksasta suomeen tullut valkoihoinen maahanmuuttaja on “ihan kiva jätkä”, mutta jos ruotsista muuttaa siellä kasvanut, yhdysvalloissa syntynyt afrikkalaista sukujuurta edustava henkilö, on se saatanan somali täällä viemässä meiltä kaiken! Joulukuusia ja mummun perintögrammaria myöten!

Koska minun on annettu ymmärtää ihan virallisen poliittisen puolueen avustuksella että ihonvärin avulla todella voi jakaa ihmiset hyviin ja huonoihin, olen voittaja! Nimittäin minulla on vitiligo, valkopälveksikin kutsuttu oireyhtymä jonka seurauksena pigmenttini vähenee. Joissain tapauksissa väheneminen saattaa lakata tai pigmenttiä jopa alkaa kehittyä uudelleen mutta sitä en toivo! Vitiligon myötä minusta on pikkuhiljaa tulossa valkoisista valkoisin! Eräänlainen über-valkoinen! On vähintäänkin suotavaa että ainakin pahimmat rasistit korottavat minut jumalakseen, olenhan heitäkin ylempi vähäisine, ellei olemattomine pigmentteineni! Ja koska minulla oikeus vihata kaikkia minua tummahipiäisempiä, vihattavaa riittää!

Toinen vihanaihe on se, että aina joku perkeleen kikkalo tulee ja vie meidän naiset! Myöntäkää pois, niin käy kaikille joskus. Ja koska todennäköisintä on se, että sen naisen vie toinen heteroseksuaalinen mies, olen päättänyt ruveta vihaamaan kaikkia heteroseksuaaleja. Vitun heterot! Tulevat tänne ja vievät meidän naiset!

Kolmas vihan aihe on se, että kaikki jotka tulevat suomeen, tulevat viemään työpaikkani. Ehkä juuri siksi pikkukaupungin lyhyttukkainen, pilottitakkiinsa hellyttävästi intialaista alkuperää olevan hindujen pyhän symbolin kirjaillut rehti nuorukainen päättää rikkoa paikallisen kebab-ravintolan ikkunan. “Siitäs saitte perkeleet, kun veitte mun liikeidean!” Tässäkin haluan laittaa paremmaksi. Ensinnäkin Sauli Niinistö valittiin presidentiksi, ja minua ei edes kysytty! Ihan jo pikkupoikana unelmani oli olla presidentti, ja nyt joku kikkaratukka ruiskukkapuliveivari vei duunin! Laskeutukoon siis vihani paitsi Kokoomuksen, myös kaikkien muidenkin puolueiden päälle jotka ohittivat minut!

Taidan ottaa vihalistalleni myös lihavat ihmiset, ne kun vievät arvokasta lebensraumiani enemmän kuin ei-niin painorajoitteiset. Toisaalta laihoja on syytä vihata myös! Heitä mahtuisi lentokoneessa parhaimmillaan kaksi yhteen istuimeen, mutta ehei! Siinä vaan istutaan reteästi isossa istuimessa yksin! Perkeleen riistäjät! Ja entäs sitten “normaalipainoiset”, nuo niin erinomaiset juuri oikean BMI:n omaavat ihmiset! Aina niin erinomaisina karppauksineen ja tasapainoitettuine ruokavalioineen että! Normaalipainoiset ovat kansaterveydellinen riski sillä he saavat muut masentumaan, mielialalääkkeiden käyttö kasvaa ja itsemurhaluvut synkistyvät aina vaan! Vihalistalle vaan!

Suomi kuuluu suomalaisille, sanovat mm. ne jotka osaavat ihan itse kirjoittaa “wihte pover” tiiliseinään. Siispä olen päättänyt vihata myös kaikkia niitä jotka eivät alkuperältään ole suomalaisia. Jäljelle tosin jäävät silloin vain saamelaiset jotka olivat täällä “meitäkin” ennen, mutta sittenpä saan vihata heitäkin! Saatanan saamelaiset, omat sukujuureni ovat vissiin jostain Puolasta ja nyt te perkeleen poronpurijat olette työntämässä meitä maahanmuuttajia pois!

Kyllä vain, niin paljon vihattavaa ja niin vähän aikaa. Onneksi tuli aloitettua näinkin aikaisin!

Pitää vielä tehdä muistilistaa että mitään ei unohdu:

  • Kaljut ja ne joilla on tukka (kaljut muistuttavat minua siitä että minulla ei ole tukkaa ja ne joilla on tukka, muistuttavat minua siitä että minulla ei ole tukkaa. Perkele!)
  • Rikkaat ja köyhät, rikkaat siksi että ne on varmaan jotenkin kepulikonstein saaneet rahansa ja köyhät siksi koska ovat todennäköisesti niin kepuleita etteivät edes rahaa saa tienattua. Ja sitten tietenkin ne keskituloiset jotka on niin ketkuja etteivät uskalla olla rikkaita tai köyhiä!
  • Naapurit
  • Naapurin Esko jolla on isompi pippeli kuin minulla. No vittu kaikillahan niillä on! Lisätään tähän nyt vaan sitten että muista vihata kaikkia joilla on penis.
  • Ruotsi
  • Hauskat ihmiset, ne kun saavat aina muut tuntumaan tylsiltä. Ja ei-hauskat jotka pilaavat fiiliksen.
  • Älykkäät, mitä vittua nekin on olevinaan?! Häh?!
  • Tyhmät. Häh?
  • Heteromiehet tulikin jo mainittua mutta sitten tietenkin lesbot! Helvetin lepakot, nekin vie meidän naiset!
  • Homomiehet. Niiden takia TV:stä ei tule kuin Innoa ja Strömsötä (Strömsökin on homo-ohjelma koska siinä puhutaan ruotsia)
  • Lätkäpelaajat. Ne vitun laatikossaluistelijat vie meidän naiset, ja just ne hoteimmat!
  • Euro. Ilman euroja minulla olisi 5,94 kertaa enemmän rahaa pankkitililläni! Markka takaisin. Paitsi että vihasin niitä helvetin rumia seteleitä!

Ai niin, varmuuden vuoksi… “vitsi vitsi”!

Maahanmuuttokriittyys vai pelkkää rasismia uudella kaavulla

Posted on by Sasu

Sasu Xinkang Ölander*

Suomalaisia vaivaa värisokea rasismi. Kun haluamme olla rasisteja annamme asialle aivan uuden nimen. Esimerkiksi maahanmuuttokriittisyys. Jos siis olemme maahanmuuttokriittisiä niin eikö meidän sitten kannata sulkea rajat tai pysäyttää kaikki virolaiset. Virolaisethan on se suurin maahanmuuttaja ryhmä joka, tekee pimeitä keikkoja. Virolaiset ovat myös lukumääräiseksi suurin maahanmuuttaja ryhmä, ei somalit. Kuinka moni perussuomalainen olisi valmis tekemään sen. Tuskin kovinkaan moni koska, virolaiset ovat eurooppalaisia. Maahanmuuttokriittiset kohdistavat energiaansa väärään suuntaan jos ajatuksena on sosialipummien ajaminen pois tai työpaikka varkaiden kiinnisaanti. Jos se olisi tavoite niin heidän pitäisi matkustaa kolmanteen maailmaan ja alkaa kovalla äänellä taistella työsopimuksien ja niiden kunnollisen sisällönpuolesta. Mutta sehän nostaisi eurooppalaisten kesto- ja kulutustuotteiden hintoja. Maahanmuuttokriittiset eivät varmastikaan halua heikentää valkoisen rodun taloudellista ylivaltaa, eihän.

Maahanmuuttaja termi on itsestään jo sekava jos mietimme miten termiä käytetään mediassa. Juridisesti maahanmuuttaja on ihminen jolla ei ole suomen kansalaisuutta. Mutta media ei käytä termiä niin. Ennemmin media assosioi maahanmuuttajan ihmiseksi, joka ei näytä eurooppalaiselta. Tämä assosiointi virhe antaa termille rodullisen leiman. Maahanmuuttokriittiset eivät oikeastaan ole maahanmuuttoa vastaan vaan värillisten muuttoa vastaan. Värisokeat rasistit toimivat juuri näin. Rasismi ei muutu mutta, termit jolla sitä tuotetaan muuttuu.

Tämä johtaa siihen että, on kysyttävä mitä sellaista värillisessä vähemmistössä on joka, saa suomalaiset hyökkääviksi. Syy ei ole islam koska suomessa on jo vuosisatoja asunut tataari vähemmistö jotka ovat islamin uskoisia. Syy voisi olla ”maahanmuuttajien” erilainen kulttuuri. Jos oletamme että, ongelma on kulttuuri niin silloinhan se väistyisi sitä mukaan kuin ”maahanmuuttajat” sopeuttavat kulttuurinsa suomen lainsäädäntöön. Siinä prosessissa suomalaisten on oltava mukana. Meidän pitää kertoa omat arvot ja lait mutta, suomalaiset eivät saa tyrkyttää omia arvoja. ”Maahanmuuttajat” hoitavat itse sopeuttamisen ja karsivat ristiriitaiset käytännöt pois kunhan kulttuurin ydin säilyy.

Valitettavasti Tampereen yliopiston Tiedotusopiston Laitoksen tutkimus Etnisyys ja Rasismi Journalismissa todetaan että, kulttuurin sopeuttaminen ei mitenkään riitä. Tutkimuksessa todetaan että , ”maahanmuuttajien” on oltava suomalaisempia kuin suomalaiset ovat. Tämä tulos kertoo meille että, suomi kansakuntana on sisäistänyt rasismin tärkeimmän dogmin. Eurooppalainen/valkoinen kulttuuri on normi johon kaikki verrataan. Koska eurooppalaisuus on ihanne niin kaikki muut ovat friikkejä tai eksoottisia. Suomalaisten on kysyttävä mitä on olla normi itseltä. Suomalaisten on kysyttävä omaa oikeutta olla yksi kolmas osa maailmaa. Mikä meriitti antaa meille oikeuden sanoa mikä kulttuuri/rotu on normi ja mikä ei.

Perussuomalaisten voiton yksi syy on se että, ”maahanmuuttajat” eivät ole oppinut suomalaisuutta kyllin hyvin. Tämähän on ihan sama asia kuin 1800-luvun alkupuolen lähetyssaarnaajat kohtasivat. Alkuperäisasukkaat eivät oppineet kristillisiä arvoja kyllin nopeasti ja sen takia sosialidarwinismi voitti alaa. Perussuomalaisten voitto voidaan nähdä myös osoituksena että, suomalaistuminen ei riitä. Kun meillähän on näitä Jani Toivoloita tai Nazimi Razmyaraita. Henkilöitä joista on tullut suomalaisia ytimiä myöten mutta, näkeekö kantaväestö heidät suomalaisiksi. Minä epäilen että, ei, koska suomalaisuus on olla valkoinen. Jos ajattelemme näin niin kaikki sopeutumis ja sulautumis yritykset ovat turhia ja tämä näkökulma luo myös muurin jokaisen värillisen eteen. Värillinen ei voisi koskaan olla suomaalainen itse mutta, hänen jälkeläiset voisivat olla jos he harjoittaisivat eugeniikkaa ja kieltäisivät juurensa. Tästä eroon päästäkseen on käsite suomalaisuus muutettava monikulttuuriseksi tai värilisten on rakennettava oma yhteisö johon tukeutua.

PS: Syy miksi maahanmuuttaja termi on lainaus merkeiksä on sen epämääräisyys.

*Kirjoittaja on 18-vuotias lukiolainen Helsingistä. Hän määrittele itsensä aasialais-suomalaiseksi.

Riittää jo rasismi ja "suvaitsevaisuus" – tarvitsemme dialogia!

Posted on by Migrant Tales

Ahmed Al-Nawas & Miriam Attias* 

Olemme keränneet rasisminvastaisen viikon ajan allekirjoituksia otsikon nimiseen julkilausumaan (www.adressit.com/julkilausuma), sillä mielestämme suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu eikä sovi ihmisarvojen hierarkia. Tähän mennessä julkilausuman on kirjoittanut 730 henkilöä. 

Julkilausumassamme toivomme dialogia ja vastustamme rasismia sekä ylhäältä määriteltyä suvaitsevaisuutta. Jaakko Hämeen- Anttila kuvasi HS:n kulttuuriraatilaisena tilannetta, josta puhumme: rasismi ja rasisminvastaisuus eivät juuri keskustele keskenään. Dialogia on helppo käydä samanmielisten kesken, mutta kuinka paljon me kukin uskallamme haastaa itseämme myös yli oman hiekkalaatikon?

Tarkentaaksemme toivetta dialogista: meidän mielestämme on tärkeää, joka kerta, keskustella yleisen tason lisäksi myös yksittäistapauksista. Rasismin tuomitseminen yleisellä tasolla, mutta kieltäytyminen yksityistapausten kommentoinnista on ongelman kieltämistä. Tarkennukset, perustelut ja täsmällisyys tuovat meidät lähemmäs samaa aaltopituutta ja mahdollistavat kriittisen asioiden tarkastelun.

Olemme tällä viikolla iloinneet siitä, että keskustelu rasismista on liikahtanut uuteen suuntaan: siihen, kannattaako puuttua, ja kuinka puuttua. Tänä keväänä on keskusteltu myös kiusaamisesta. Julkilausumamme tavoite oli myös kiinnittää huomiota siihen, kuinka rasistinen häirintä ja kiusaaminen liittyvät toisiinsa. Olipa kyse sitten rasistisesta nimittelystä tai kiusaamisesta mistä-tahansa-syystä, meidän mielestä tärkeintä ei ole se, kuka tekee, vaan se, kuka katsoo vierestä. Tiedän, tiedän, joskus olen ärsyttävä ja toistelen kliseisiä ja ”syvällisiä” viisauksia.

Tänä keväänä ”ei ne pahat, vaan hyvien hiljaisuus” on yksi näitä. Rasisminvastaisella viikolla Hesaria seuranneena minun linssieni läpi puski teema ”hiljaisuus, joka vaivaa joukkoliikenteessä”. Keskiviikkona oli kolumni ”Saisinko lisää ääntä”, jossa toimittaja Johanna Tikkanen pohdiskeli HSL:n Matkarauhaa-kampanjan tarkoitusta. Toimittajan onni on ollut, ettei hän ole kohdannut häirintää, ja että sen kerran, kun tilanne oli uhkaava, hän pystyi jättämään bussin väliin. Joillekin häirintä on kuitenkin arkea, ja joka bussia ei voi jättää välistä. Seuraavana päivänä lukijoille esiteltiin 15-vuotias Rebecka Holm, jonka Punainen Risti palkitsi rohkeudesta tuoda julki häneen itseensä kohdistuva joukkoliikenteessä tapahtuva rasistinen häirintä. Puistattavinta Rebeckan kertomuksessa ei ole häirinnän määrä, vaan se, että lähellä olevat ”aikuiset” antavat sen jatkua. Koskettavinta kertomuksessa oli se, mikä on tilanteeseen puuttumisen merkitys: se voi pelastaa koko päivän.

Me ehdotamme, että ensi kerralla kohdatessamme jotain outoa, emme odota sitä, että pääsemme verkkoon googlailemaan selityksiä, vaan kysyisimme asiasta heti, siinä ja nyt. Ja että ensi kerralla, kun kuulemme yleisen tason väitteitä, kysymme tarkennuksia ja perusteluja. Että ensi kerralla, kun tuttavapiirin pöytäkeskustelu kääntyy rasistiseksi, emme pelkää ”pilata tunnelmaa”, vaan pidämme kiinni myös omasta oikeudestamme hyvään tunnelmaan ja sanomme ääneen, että meidän tunnelma meni jo pilalle. Ja totta kai, ensi kerralla, joukkoliikenteessä…

Sillä me uskomme, että jos suostumme katsomaan sitä, mikä piilee “ne saa ja vie meiltä sitä ja tätä”- väitteiden takana, pääsemme vihdoin pohtimaan sitä, mikä on ehkä päällisin puolin hankalampaa, mutta hyödyllisempää; eli sitä, mikä se on, joka meidän yhteiskunnan rakenteissa vaatii kehittämistä. Silloin siitä hyötyvät kaikki.

Sille taitaa muuten olla syy, miksi kliseistä tuli kliseitä.

*Tämä blogi on sattumaa. Emme suunnitelleet kirjoittavamme keskusteluamme julkisesti auki. Aloitimme siksi, koska meillä on sanottavaa. No ei me kyllä siksi aloitettu… Meillä on ollut kokoajan sanottavaa! Sinä vaan haluat todistajia sille, että olet oikeassa. Haet joka kerta katsekontaktia johonkin opettajaan kun me väitellään ja olen voittamassa sua! No enhän hae. Mut kyllä joku teoreettinen viitekehys tuo painoarvoa debattiin. Minusta tärkeämpää on kyllä ymmärrys. Etkö muista, mitä näin argumentoit paremmin-kurssilla sanottiin? Tietopas. Ymmärryspäs. Joo. Ei. Joopas. Eipäs. Ehkä, mut ehkä ei. Toisaalta… Miksi on tärkeää voittaa väittely? Me haluamme tehdä parhaamme, että saisimme tästä keskustelusta synnytettyä jotain uutta.

Riittää jo rasismi ja “suvaitsevaisuus” – tarvitsemme dialogia!

Posted on by Migrant Tales

Ahmed Al-Nawas & Miriam Attias* 

Olemme keränneet rasisminvastaisen viikon ajan allekirjoituksia otsikon nimiseen julkilausumaan (www.adressit.com/julkilausuma), sillä mielestämme suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu eikä sovi ihmisarvojen hierarkia. Tähän mennessä julkilausuman on kirjoittanut 730 henkilöä. 

Julkilausumassamme toivomme dialogia ja vastustamme rasismia sekä ylhäältä määriteltyä suvaitsevaisuutta. Jaakko Hämeen- Anttila kuvasi HS:n kulttuuriraatilaisena tilannetta, josta puhumme: rasismi ja rasisminvastaisuus eivät juuri keskustele keskenään. Dialogia on helppo käydä samanmielisten kesken, mutta kuinka paljon me kukin uskallamme haastaa itseämme myös yli oman hiekkalaatikon?

Tarkentaaksemme toivetta dialogista: meidän mielestämme on tärkeää, joka kerta, keskustella yleisen tason lisäksi myös yksittäistapauksista. Rasismin tuomitseminen yleisellä tasolla, mutta kieltäytyminen yksityistapausten kommentoinnista on ongelman kieltämistä. Tarkennukset, perustelut ja täsmällisyys tuovat meidät lähemmäs samaa aaltopituutta ja mahdollistavat kriittisen asioiden tarkastelun.

Olemme tällä viikolla iloinneet siitä, että keskustelu rasismista on liikahtanut uuteen suuntaan: siihen, kannattaako puuttua, ja kuinka puuttua. Tänä keväänä on keskusteltu myös kiusaamisesta. Julkilausumamme tavoite oli myös kiinnittää huomiota siihen, kuinka rasistinen häirintä ja kiusaaminen liittyvät toisiinsa. Olipa kyse sitten rasistisesta nimittelystä tai kiusaamisesta mistä-tahansa-syystä, meidän mielestä tärkeintä ei ole se, kuka tekee, vaan se, kuka katsoo vierestä. Tiedän, tiedän, joskus olen ärsyttävä ja toistelen kliseisiä ja ”syvällisiä” viisauksia.

Tänä keväänä ”ei ne pahat, vaan hyvien hiljaisuus” on yksi näitä. Rasisminvastaisella viikolla Hesaria seuranneena minun linssieni läpi puski teema ”hiljaisuus, joka vaivaa joukkoliikenteessä”. Keskiviikkona oli kolumni ”Saisinko lisää ääntä”, jossa toimittaja Johanna Tikkanen pohdiskeli HSL:n Matkarauhaa-kampanjan tarkoitusta. Toimittajan onni on ollut, ettei hän ole kohdannut häirintää, ja että sen kerran, kun tilanne oli uhkaava, hän pystyi jättämään bussin väliin. Joillekin häirintä on kuitenkin arkea, ja joka bussia ei voi jättää välistä. Seuraavana päivänä lukijoille esiteltiin 15-vuotias Rebecka Holm, jonka Punainen Risti palkitsi rohkeudesta tuoda julki häneen itseensä kohdistuva joukkoliikenteessä tapahtuva rasistinen häirintä. Puistattavinta Rebeckan kertomuksessa ei ole häirinnän määrä, vaan se, että lähellä olevat ”aikuiset” antavat sen jatkua. Koskettavinta kertomuksessa oli se, mikä on tilanteeseen puuttumisen merkitys: se voi pelastaa koko päivän.

Me ehdotamme, että ensi kerralla kohdatessamme jotain outoa, emme odota sitä, että pääsemme verkkoon googlailemaan selityksiä, vaan kysyisimme asiasta heti, siinä ja nyt. Ja että ensi kerralla, kun kuulemme yleisen tason väitteitä, kysymme tarkennuksia ja perusteluja. Että ensi kerralla, kun tuttavapiirin pöytäkeskustelu kääntyy rasistiseksi, emme pelkää ”pilata tunnelmaa”, vaan pidämme kiinni myös omasta oikeudestamme hyvään tunnelmaan ja sanomme ääneen, että meidän tunnelma meni jo pilalle. Ja totta kai, ensi kerralla, joukkoliikenteessä…

Sillä me uskomme, että jos suostumme katsomaan sitä, mikä piilee “ne saa ja vie meiltä sitä ja tätä”- väitteiden takana, pääsemme vihdoin pohtimaan sitä, mikä on ehkä päällisin puolin hankalampaa, mutta hyödyllisempää; eli sitä, mikä se on, joka meidän yhteiskunnan rakenteissa vaatii kehittämistä. Silloin siitä hyötyvät kaikki.

Sille taitaa muuten olla syy, miksi kliseistä tuli kliseitä.

*Tämä blogi on sattumaa. Emme suunnitelleet kirjoittavamme keskusteluamme julkisesti auki. Aloitimme siksi, koska meillä on sanottavaa. No ei me kyllä siksi aloitettu… Meillä on ollut kokoajan sanottavaa! Sinä vaan haluat todistajia sille, että olet oikeassa. Haet joka kerta katsekontaktia johonkin opettajaan kun me väitellään ja olen voittamassa sua! No enhän hae. Mut kyllä joku teoreettinen viitekehys tuo painoarvoa debattiin. Minusta tärkeämpää on kyllä ymmärrys. Etkö muista, mitä näin argumentoit paremmin-kurssilla sanottiin? Tietopas. Ymmärryspäs. Joo. Ei. Joopas. Eipäs. Ehkä, mut ehkä ei. Toisaalta… Miksi on tärkeää voittaa väittely? Me haluamme tehdä parhaamme, että saisimme tästä keskustelusta synnytettyä jotain uutta.