Kun Somalit tulivat Suomeen 25 vuotta sitten, monet Suomalaiset muuttuivat hysteeriseksi. Nyt kun saamme ennätysmäärä pakolaisia samaa ilmiö toistuu ja rasismi nostaa päättään Suomessa.
Sami Silto kirjoittaa kuinka maahanmuuttajapariskunnan auto töhrittiin Karhulassa.
Rasismi on yhteiskunnan sairaus.
Reija Härkönen
Perussuomalaisten tapa esittää vääriä väitteitä Dublinin sopimuksesta on käsittämätöntä. Kuinka suomalaisen hallituspuolueen puheenjohtaja ja maamme ulkoministeri voi tuolla mittakaavalla osoittaa tietämättömyytensä tai yksinkertaisesti valehdella ja kiihottaa kansaa pakolaisia vastaan?
Kun asia nyt on vielä edennyt niin, että Soini törkeästi syyttää hyväntahtoista, rauhanomaista naapurimaatamme tuon sopimuksen rikkomisesta ja uhkailee välien kiristymisellä, alkaa olla kyse tasavallallemme vahingollisesta toiminnasta.
Dublinin sopimus tuli voimaan vuonna 1997. Tarkoituksena oli mahdollisimman nopeassa järjestyksessä määritellä se, mikä EU:n jäsenvaltio on velvollinen käsittelemään pakolaisen turvapaikka-anomuksen. Yleensä tuoksi valtioksi määriteltiin se maa, jonka kautta pakolainen oli tullut EU:n alueelle.
Continue reading “Reija Härkönen: Dublinin sopimusta ei solmittu persuja varten”
Kun Somalit tulivat Suomeen noin 25 vuotta sitten, erityisesti lehdistö ruokki vastakkain asettelun ilmiötä. Etupäässä olivat mm. Ilta-Sanomat ja Karin pilapiirrokset Helsingin Sanomissa.
Suomalainen lehdistö ei ole viisastunut paljon. Kun rasismi nousi Suomessa viime vuosikymmenellä suomalainen lehdistö oli levittämässä nykyisen kaltaista vihasanomaa.
Lehdistö teki siinä palveluksen Perussuomalaisille mutta ei demokratialle ja varsinkin maassamme kasvavalle moninaiselle yhteiskunnalle.
Harjavalta sijaitsee Länsi-Suomessa ja siellä on vastaanottokeskus.
Harjavallassa järjestettiin lauantaina mielenosoitus turvapaikanhakijoita vastaan. Paikalle saapui noin 20.
– Kun ympäristö muuttuu se herättää pelkotiloja ja kyllä minä pelkään, että jotain sitten alkaa jotain jo tapahtua, sanoo harjavaltalainen Rami Levonen.
Continue reading “Harjavallassa nousi vastaanottokeskus pakolaisille”
Kuulin tänään 20.30 uutisissa sana kotiutuminen sijasta kotoutuminen. Ei ole ensimmäistä kertaa kun olen kuulut sanaa käytetty väärin toimittajan suusta.
Kotoutuminen on aika uusi sanaa suomen kielessä ja se tarkoitta prosessi jolloin maahanmuuttajia sopeutuu meidän yhteiskuntaan.
Kun olet armeijassa ja palaat siviiliin sitten kotiudut.
Ministereiden määritelmän mukaan taidan kuulua ääripäähän. Kuulun siis siihen ääripäähän, joka suhtautuu maahanmuuttoon neutraalisti: toivoo, että rajavalvonta on kunnossa, tänne töihin ja asumaan tulevat ihmiset eivät kohtaa liian suurta byrokratiaa vaan pääsevät jouhevasti kiinni työhön ja elämiseen uudessa kotimaassa. Toivon myös, että maahamme saapuvat pakolaiset ja turvapaikanhakijat saavat ystävällisen, kunnioittavan kohtelun, heidän asiansa käsitellään mahdollisimman nopeasti ja heidät autetaan uuden elämän alkuun.
Rasismia en siedä, politiikassa ja kaikissa yhteiskunnan julkisissa toiminnoissa on oltava rasismia kohtaan nollatoleranssi. Sellainen ääriaktivisti minä olen.
Nyt, kun me ääripään ihmiset olemme innokkaasti tukeneet entisten pakolaisten vilkasta, hyväntuulista Facebook-kampanjaa, #ennenolinpakolainen, jossa he julkaisevat kuvansa ja kertovat lyhyesti tarinansa, olemme olleet todella iloisia. Tuntuu hyvältä nähdä, kuinka monilla entisillä pakolaisilla on hyvää kerrottavaa omasta sopeutumisestaan, edistymisestään opinnoissa, työuralla tai elämässä yleensä. Vieraaseen maahan muuttaminen on aina koko perheelle raskas prosessi. Pakolaisena, ilman mitään omaisuutta, joskus ilman perhettä tulleelle se on aina selviytymistarina.
Fadumo Bulhan
Olen asunut Suomessa melkein koko elämäni ajan. Minulla on paljon suomalaisia ystäviä. Työskentelen suomalaisten kanssa. Puhun ja kirjoitan täydellistä suomenkieltä. Tiedän ja tunnen Suomen historian ja kulttuurin. Ja olen Suomen kansalainen. Mikään yllämainituista asioista ei tee minusta suomalaista; koen edelleen olevani ulkomaalainen maahanmuuttaja ja kyse ei ole omasta asenteestani Suomeen tai suomalaisuuteen kohtaan.
Tiedostan olevani ei-suomalainen. Näytän ja pukeudun eri tavalla. Olen somalialainen. Sitä ei sovi unohtaa missään olosuhteessa. Varsinkaan Suomessa. Se on toisaalta auttanut minua kasvamaan somaliasemaksi kuin useammat somalialaiset Somaliassa! Tämä ei suinkaan ole yhtään huono asia.
Olen ensimmäisen kerran kokenut identiteettikriisiä ollessaan useita vuosia sitten serkkuni kanssa New Yorkissa. Siellä kävimme stand-up komedia show’ssa. Koomikko jossakin vaiheessa esitystään otti mukaan yleisön kyselemällä ketkä ovat, mistä ovat. Tuli meidän vuoro vastata ketkä olimme ja mistä olimme kotoisin. Serkkuni vastasi ensimmäisenä ja kertoi olevansa britti, sitten olikin minun vuoro. Pitkän hiljaisuuden jälkeen, kun en tiennyt mitä vastata, kysyin serkultani; sanonko olevani somali vai suomalainen. Siihen hän tokaisi, että totta kai olet suomalainen. Hämmentyneenä esittelin olevani Fadumo Suomesta. Ystävämme vastasi viimeisenä kyselyyn ja kertoi olevansa New Jerseystä; sehän se todellinen vitsi olikin. Jäimme esitykseen jälkeen keskustelemaan, että mikä on meidän identiteetti. Hämmennyin täysin serkusta, jolle oli itsestään selvää, että oli ensisijaisesti britti, jonka sukujuuret on Somaliassa. En ollut koskaan aiemmin sanonut olevani suomalainen, olen aina ensisijaisesti ollut Somali, ja sitten olen maininnut asuvani Suomessa. Näin olen oppinut toimimaan Suomessa.
Identiteetti ei ole mielestäni yksiselitteinen. Se on moniulotteinen kokonaisuus, joka muovautuu vuosien saatossa. Elinympäristö sekä yhteiskunta vaikuttavat paljolti siihen, miten ihminen näkee itsensä yhteisön jäsenenä. Se, että me somalit olemme itsetietoisia taustoistamme, mutta erilaisuutemme nostaminen esiin joka käänteessä käy välillä raskaaksi. Se vielä mainittakoon, että valitettavaa on somalialaisuuteen liitetty stigma raiskaajina ja suomalaisten verorahojen hyväksikäyttäjinä on yhteisöämme rasittava tekijä. Kaikenlisäksi edustamme länsimaiden suurinta uhkana koettua Islamia. Me emme kuitenkaan ole pyytämässä anteeksi taustojamme, identiteettiämme emmekä uskontoamme. Suomi on vapaa maa, jossa jokaisella on perustuslaillinen oikeus olla sellainen kun haluaa olla ja on.
Rasismi on jokapäiväistä meille ulkomaalaisille maahanmuuttajille. Sitä on niin arjessa kuin työelämässäkin. Meidän pitää oppia elämään sen kanssa. Se on fakta. Viime aikoina yksi jos toinenkin poliitikko ja yksityiset henkilöt ovat aktiivisesti olleet mukana kommentoimassa rasismia Suomessa. Hyvä. Asioista täytyykin puhua avoimesti ja oikeilla nimillään.
Viimeiseksi haluan sanoa, että kyse ei aina ole maahanmuuttajan haluttomuudesta integroitua. Sitäkin olen nähnyt käytettävän valitettavan usein tekosyynä, kun maahanmuuttaja ei esimerkiksi työllisty. Ja fakta on myös se, että on helppo osoitella sormella ja jättää ongelmien todellisen syy unohduksiin. Mitä maahanmuuttaja voi Suomelle tarjota ja mitä Suomi voi maahanmuuttajalle tarjota. Palataanko asioiden oikeisiin ongelmakohtiin, etsitään niille oikeanlaista ratkaisua ja näkemystä ja yksinkertaisesti sanoudutaan kaikenlaisesta rasismista irti?
Euroopassa on poikkeustilanne. Suomi Pohjolan perillä toivoo salaa, että solmittuja sopimuksia tulkitaan niin, että muut maat hoitavat jutun, estävät mutavyöryn ja suomalaiset saavat itse nautiskella tämän maan houkuttelevista vetovoimatekijöistä.
Jos nyt todennäköiseltä näyttävän pakolaismäärän vastaanottaminen on maallemme suunnaton ongelma, niin minkä kuvan se antaa yhteiskuntamme kyvystä suoriutua poikkeustilanteista yleensä? Mitäpä jos maatamme kohtaisi iso katastrofi, luonnonvoimien tai ihmisen aiheuttama. Kuinka pitkään silloin pitäisi keskustella siitä, pidetäänkö huolta ihmisistä, vai neuvotellaanko niiden kanssa, jotka eivät halua yhteisiä voimia ja varoja käytettävän väärien ihmisten hyväksi. Pitäisikö kauankin kuunnella kyselyjä siitä, ovatko Itä-Suomesta katastrofin keskeltä pakoon lähteneet ihan tosissaan, vai halajavatko vain lähemmäksi Ruotsin laivoja ja Helsingin sushiravintoloita asumaan? Ja entä jos ne radikalisoituvat pääkaupunkiseudun erilaisessa kulttuurissa? Ja mitenköhän se on, tulisiko silloinkin valtakunnan ylimmältä taholta sellainen julkinen arvelu, että joillakin niistä on pahat mielessä, vaikka eräät eivät kuulemma sitä halua uskoa.
Continue reading “Reija Härkönen: Armoa, presidentti Niinistö”
Reija Härkönen
Mutavyöry on termi, joka on toistunut Hommaforumilla ja muilla rasistisilla keskustelupalstoilla. Sillä tarkoitetaan Suomeen saapuvia afrikkalais- tai arabipakolaisia. Mutavyöry tulee ja peittää maan. Surkean kohtalon kokeneiden ihmisten hätä koitetaan peittää ja pelotella valkoisia, puhtaita suomalaisia.
”Hallitsemattomat pakolaisvirrat” vyöryivät Jussi Halla-ahon näppäimistöllä jo vuonna 2009
Suomen äidit jatkavat vyöryn tarkkailua vuonna 2010
Nyt elokuussa 2015 media jälleen vyöryttelee innoissaan:
Continue reading “Reija Härkönen: Vyöryjen vyöry, mutta onko se mutaa vai ihmisiä?”
Reija Härkönen
Perussuomalaisen kansanedustaja Olli Immosen äärikansallismielinen ulostulo vihollisineen ja kivuliaaseen loppuun saakka taisteluineen käynnisti keskustelun perussuomalaisten yhteyksistä natsijärjestöihin. Perussuomalaisen äärioikeistosiiven ympärillä hyörii monenlaista kiihkoilijaa, jotka nyt saavat jopa ministeritasolta innoitusta rasistisille aatteilleen ja poliittisen vastapuolen julistamiseen kulttuurimarxisteiksi ja vihattavaksi suvaitsevaistoksi.
Ei kuitenkaan pidä unohtaa sitä, että kihinä perussuomalaisten ympärille ei ole syntynyt Vastarintaliikkeen toiminnasta tai aivoituksista. Perussuomalaiset ovat tarjonneet äärioikeistolaisille poliitikoille välttämättömän toiminta-alustan. Äärinationalistiset ja rasistiset ulostulot ovat osoittaneet, että se on kelvannut.
Sampo Terho, perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja, on saanut perussuomalaisen rasistisiiven äänestäjät puolelleen mm. tällä kirjoituksellaan Kanava-lehdessä v. 2007: http://imgur.com/a/8V5BH
Kirjoituksen ”Eurooppalainen menneisyys ja tulevaisuus” ydin on 1800-luvulla yleistynyt käsitys, että maapallon kansat jakautuvat mongoloidisiin, negridisiin ja kaukasialaisiin rotuihin. Näiden välillä on Terhon mielestä geneettisiä eroja mm. sisussa, ahkeruudessa ja kekseliäisyydessä. Kaikki nämä positiiviset piirteet tulevat luonnollisesti esiin kaukasialaisessa eli valkoisessa eurooppalaisessa rodussa.
Lainaan Terholta tähän joitakin kohtia, jotta tekstin luonne tulee esille:
”Paikoilleen asettumisesta lähtien rotujen ja etnisten ryhmien selviäminen perustui siis voimaan ja haluun puolustaa omaa reviiriään. Näin jokaiselle rodulle syntyi ikään kuin oma sydänalue, jolla se eli ja kehittyi niin biologisesti kuin kulttuurillisesti kohtuullisen eristäytyneenä.”
Continue reading “Reija Härkönen: Perussuomalaiset r.p. ja etninen puhdistus”