Jos turvapaikanhakija kokee lähtömaassaan vainoa uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi, tämä voi olla peruste turvapaikan myöntämiselle Suomeen. Mutta entä jos hän on vaihtanut uskontoa kesken hakuprosessin? Tällöin Suomessa arvioidaan hakijan uskonnollisen vakaumuksen aitoutta.
Hallinto-oikeus arvioi tuoreessa päätöksessään, millä perustein voidaan olettaa turvapaikanhakijan olevan kristitty. Se toteaa, että kaste ei ole riittävä selvitys “aidosta kristinuskoon kääntymisestä”. Lisäksi “yksinomaan henkilön ulkoisen käyttäytymisen perusteella ei voida arvioida, onko hän vakaumuksellinen kristitty”.
Alkuperäisen blogikirjoituksen voi lukea tästä.
Oikeuskäsittelyssä turvapaikanhakijan vakaumuksen puolesta todistaneet eivät olleet käyneet hänen kanssaan “syvällistä keskustelua – – hänen tämänhetkisestä vakaumuksestaan”. Tämän vuoksi oikeus toteaa, että todistajien perusteella “ei voida vakuuttua valittajan kristinuskoon kääntymisen aitoudesta”.
Hallinto-oikeus yrittää arvioida, onko vakaumus aito. Mutta ovatko uskonnolliset vakaumukset aina samalla tavalla “aitoja”? Antropologinen todistusaineisto viittaa siihen, että eivät. Kysymys siitä, mikä on aitoa ja mikä ei, vaihtelee eri uskonnoissa ja kulttuureissa.
Continue reading “AntroBlogi: Minä, Jumala ja hallinto-oikeus”














