Jos katsoo eri lehteä etusivuja ja kirjoituksia siirtolaiskriisistä Turkin Kreikan rajalla, melkein heti alkaa karmia. Ihmiset, jotka ovat menettäneet kaiken, luokitellaan “hallitsemattomaksi” uhkaksi?”
Tämä on mielestäni vastuuntunnotonta tai populistista journalismia.
Miksi eivät lehdet kirjoita kuinka näitä ihmisiä voi auttaa?
Jotkut poliitikot Suomesta väittävät ettei Eurooppa kestä enää miljoonaa turvapaikanhakijaa, kuten vuonna 2015.
EU on kuitenkin rikas ja vauras maanosa. Toisen maailman sodan jälkeen Euroopassa, joka oli melkein tuhottu raunioiksi, oli arvioitu 7-11 miljoona pakolaista.
Hoidimme asiat kuntoon.
Suomeen tuli silloin noin 420000 evakot tai pakolaista Karjalasta. Vuonna 2015 saapui n. 32000 turvapaikanhakijat, joka on n. 8% yllä mainittusta luvusta.
Varo! Nyt he tulevat! Populismista journalismia harjoittaa myös Yle. Katso alkuperäinen kirjoitus tästä.
Kaikki tietävät, ettei Presidentti Sauli Niinistö ole kovin äänekäs kun puhumme rasismista, turvapaikanhakijoista ja eriarvoisuudesta. Niinistö ei myös näe, että rasismi on uhka suomalaiselle yhteiskunnalle.
Niinistö edustaa suomalaisten kaksinaismoraalia seuraavalla tavalla: yhdellä kädellä hän tuomitse rasismin mutta toisella hän ruokkii sitä
Hänen “tolkun ihmisten” ylistys on hyvä esimerkki siitä kuinka rasismia ja eriarvoisuutta ei tulisi haastaa.
”Kuulkaa, nyt tuli vastaan juttu, joka ehdottomasti pitää lukea. Se on Jyri Paretskoin kirjoitus ”Tolkun ihmiset” Iisalmen Sanomista. Kun lehti ei varmaan ihan kaikille vielä tule, niin liitän jutun tähän. (Lähde: Satakunnan Kansa)
Tolkun ihmiset kannustavat hiljaisuudella maahanmuuttovastaisuutta. Lähde. Ville Ranta.
Täsmälleen neljä vuotta myöhemmin, toimittaja Yrjö Rautio vastasi kolumnissaan napakasti ja paljasti mitä “tolkun ihminen” on:
“Ääripäistä puhuminen on vain raukkamainen tapa välttyä itse ottamasta vastuuta. Tolkun ihmisiä ovat vain ne, jotka nousevat vihaa ja pahuutta vastaan. Se on ihmisen moraalisista velvoitteista suurin.” (Lähde: Helsingin Sanomat).
Perussuomalaisten esittämillä toimilla maahanmuuton kustannukset kasvaisivat. Toimet ovat myös ristiriidassa puolueen kovien maahanmuuttotavoitteiden kanssa eikä niillä ratkaistaisi kansainvälisen siirtolaisuuden ongelmia.
Suomalaisia sotalapsia Arcturus-höyrylaivassa matkalla Ruotsiin vuonna 1941 (Wikimedia Commons, kuvaaja tuntematon).
Kirjoitin viikko sitten blogissani perussuomalaisten talouspolitiikasta. Totesin puolueen ohjelmiin ja vaihtoehtobudjettiin nojaten, että perussuomalaisten ehdotukset ovat täynnä virheitä ja ristiriidassa puolueen julkilausumien tavoitteiden kanssa. Lisäksi esitin, että perussuomalaisten talouspoliittinen linja suosii hyväosaisia ja on suomalaisessa poliittisessa kentässä oikeaa äärilaitaa.
Kirjoituksessa arvioin myös, että perussuomalaisten vaihtoehtobudjetissaan esittämät leikkaukset maahanmuuton kustannuksiin ovat toteutuskelvottomia. Tässä kirjoituksessa käsittelen aihetta tarkemmin. Keskityn humanitaariseen maahanmuuttoon, jota perussuomalaiset erityisesti kritisoivat ohjelmissaan.
Mitä on humanitaarinen maahanmuutto?
Humanitaarisella maahanmuutolla tarkoitetaan perussuomalaisten ohjelmissa muuttoliikettä, joka perustuu kansainvälisiin pakolaissopimuksiin ja ihmisoikeuksiin. Yleisemmin tätä kansainvälisiin sääntöihin perustuvaa järjestelmää kutsutaan kansainväliseksi suojeluksi. Sen piiriin luetaan Suomessa (1) pakolaiset, (2) kotimaassaan vaaraan joutuvat niin kutsuttua toissijaista suojelua saavat sekä (3) perheenyhdistämisen kautta heidän jälkeensä Suomeen saapuneet.
Pakolaisia on kahta lajia. Kiintiöpakolaiset ovat saaneet kansainvälisiin sopimuksiin perustuvan pakolaisstatuksen Yhdistyneiden kansankuntien (YK) pakolaisjärjestö UNHCR:lta jo ennen Suomeen saapumistaan. Toinen ryhmä ovat Suomeen omatoimisesti saapuneet, jotka ovat hakeneet täällä turvapaikkaa ja sen myös saaneet Suomen laissa ja kansainvälisissä sopimuksissa määrätyin perustein.
Humanitaarisesta maahanmuutosta erotetaan muun muassa taloudellisista syistä johtuva maahanmuutto, jolloin oleskelulupa perustuu työntekoon, opiskeluun tai yrittämiseen Suomessa. Lisäksi oleskeluluvan voi saada esimerkiksi Suomessa asuvan perheenjäsen tai täällä oleskeleva ihmiskaupan uhri. EU-kansalaiset, pohjoismaalaiset ja sveitsiläiset voivat oleskella perustellusta syystä (esim. työ, opiskelu, yrittäminen) Suomessa pysyvästi ilman lupaa, mutta yli kolmen kuukauden oleskelu edellyttää rekisteröitymistä täällä.
Humanitaarinen maahanmuutto perustuu kansainvälisiin sopimuksiin ja Suomessa myös perustuslakiin. Sopimuksiin sitoutumiselle on vahvat perusteet, joita käsittelen tarkemmin kirjoituksen lopussa. Niistä huolimatta tavoite perussuomalaisten ”maahanmuuttopolitiikassa on lopettaa kokonaan humanitaarisista syistä tapahtuva maahantulo ja siirtää painopiste paikan päällä auttamiseen”. Humanitaarisen maahanmuuton lopettamista on vaatinut myös puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho.
Perussuomalaisten esittämät toimet ovat ristiriidassa sen kovien puheiden kanssa. Puolueen maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa ei esitetä irtautumista kansainvälisistä pakolaissopimuksista ja ihmisoikeuksista, vaikka se olisi ainut vaihtoehto humanitaarisen maahanmuuton lopettamiseen.
Perussuomalaiset ei kuitenkaan esitä yhtään sellaista toimenpidettä, jolla Suomeen saapuvien maahanmuuttajien määrä olennaisesti laskisi. Sen sijaan se esittää keinoina kustannusten vähentämiseen (1) turvapaikanhakijoille myönnettävien oleskelulupien määräaikojen lyhentämistä, (2) kielteistä turvapaikkapäätöstä seuraavaa säilöönottoa, (3) perheenyhdistämisten rajoittamista, (4) kansalaisuuden saannin vaikeuttamista sekä (5) kielteisten turvapaikkapäätösten vuoksi palautettavien ihmisten vastaanottamista edellytyksenä kehitysavulle. (6) Pakolaiskiintiön puolue olisi pitänyt viime vuoden tasolla, mikä olisi säästänyt vain vähän – 0,9 miljoonaa euroa.
Näillä keinoilla maahanmuuton kustannukset uhkaisivat päinvastoin kasvaa. Oleskelulupien lyhentäminen lisäisi hakemusten määrää ja viranomaisten kustannuksia, kun uusintahakemukset lisääntyisivät ja viranomaisten olisi pakko seurata jatkuvasti sitä, tapahtuuko jo myönnetyn turvapaikan perusteissa muutoksia (esim. muuttuuko kotivaltion turvallisuustilanne yksittäisen ihmisen kohdalla). Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden välitön säilöönotto (siirtäminen suljettuun vankilan kaltaiseen keskukseen) taas voisi maksaa satoja miljoonia euroja.
Kansalaisuuden saannin vaikeuttamisella ei euroja säästetä. Jopa kantasuomalaisiin kohdistuva perheenyhdistämisen vaikeuttaminen olisi inhimillisesti raskasta, eikä sillä voisi saada suuria säästöjä. Jo nyt ulkomaalaisten perheenyhdistämisissä edellytetään yleensä sitä, että hakijan toimeentulo on turvattu esimerkiksi Suomessa oleskeluluvan saaneen perheenjäsenen palkkatulojen avulla.
Perussuomalaiset siis lisäisi maahanmuuttopolitiikallaan suomalaisten veronmaksajien kustannuksia ja heikentäisi maan taloutta. Samalla puolue sanoo siirtävänsä humanitaarisen avun painopistettä paikan päällä auttamiseen. Tähän se ei varaa kuitenkaan senttiäkään tai esitä keinoja sen toteuttamiseen. Päinvastoin, puolue leikkaisi 300 miljoonaa euroa kehitysavusta, joka heikentäisi mahdollisuuksia auttaa kriisimaissa.
Puheissa esitettyjen helppojen ratkaisujen ja vaatimattomien konkreettisten esitysten välinen ristiriita on tyypillistä populistipuolueille. Perussuomalaiset antaa ymmärtää, että se lopettaisi humanitaarisen maahanmuuton, sillä siitä aiheutuvat kustannukset ovat suomalaisten hyvinvoinnin tiellä. Tosiasiassa puolue ei esitä keinoja kustannusten leikkaamiseen, joten maahanmuuttajien ja kantaväestön vastakkainasettelu on vailla pohjaa. Tällainen tyhjään puheeseen nojaava vastakkainasettelu on kuitenkin jo itsessään haitallista, kun se voi lisätä ennakkoluuloja kansanryhmiä kohtaan ja heikentää suomalaisten luottamusta toisiinsa.
Ihmisoikeuksien historia juontaa kauemmas, mutta ihmisoikeuksien julistuksen taustalla olivat toisen maailmansodan ja sitä edeltävien vuosien kauhut – erityisesti natsi-Saksan terrori ja rikokset ihmisyyttä vastaan. Julistuksen synnyttämisessä olivat keskeisessä roolissa sodan voittaneet länsivallat, jotka halusivat suojella ihmisiä hirmuhallinnoilta. Esimerkiksi Neuvostoliitto pidättäytyi äänestämästä julistuksesta YK:ssa.
Ihmisoikeuksilla tarkoitetaan oikeuksia, jotka kuuluvat kaikille ihmisille näiden kotimaasta riippumatta. Niitä ei voida antaa eikä ottaa pois. Ne voidaan jakaa kolmeen ryhmään: (1) kansalais- ja poliittisiin oikeuksiin (KP-oikeudet), (2) taloudellisiin ja sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin (TSS-oikeudet) ja (3) kollektiivioikeuksiin (täällä lisätietoa ihmisoikeuksista).
KP-oikeuksiin kuuluvat muun muassa oikeus inhimilliseen kohteluun sekä ajattelun- ja yhdistysvapaus. TSS-oikeuksiin kuuluu oikeus työhön, sosiaaliturvaan, koulutukseen ja tyydyttävään elintasoon. Kollektiivioikeus on esimerkiksi oikeus terveelliseen ympäristöön.
Oikeus hakea turvapaikkaa ja saada se edellytysten täyttyessä on ihmisoikeuksien ytimessä, sillä turvapaikan saaminen mahdollistaa ihmisarvoisen elämän jatkamisen esimerkiksi tilanteessa, jossa ihmisoikeuksia loukkaava naapurivaltio miehittää toisen maan ja vainoaa sen kansalaisia.
Humanitaarinen maahanmuutto on myös suomalaisten etu
Suomi on omilla päätöksillään liittynyt kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, jotka velvoittavat Suomen ottamaan vastaan turvapaikanhakijoita. Myös EU-jäsenyys edellyttää ihmisoikeuksien kunnioittamista. Sopimuksiin on sitouduttu siksi, että niiden on katsottu olevan Suomen etu. Niillä on kiinnitytty myös läntiseen arvoyhteisöön.
Ihmisoikeudet ovat viimeinen vakuutus silloin, kun kollaat pettävät eikä valtio enää pysty edistämään kansalaistensa oikeuksia. Siksi Suomen kaltaisen pienen maan, joka ei pysty kaikissa tilanteissa yksin puolustautumaan, kannattaa pitää omalla panoksellaan yllä kansainvälistä järjestelmää.
Mahdollisuus hakea turvapaikkaa ja saada se edellytysten täyttyessä on ikään kuin varaventtiili, joka hillitsee epätoivoa ja suojaa vakavammilta ongelmilta. Ihmiselle se on vakuutus, joka antaa tyrannien vainoamille mahdollisuuden päästä turvaan ja puhua kokemuksistaan. Ilman mahdollisuutta turvapaikaan kotimaassaan vainottujen vaihtoehtoja olisivat vaikeneminen ja pakeneminen. Tai sitten he joutuisivat kohtaamaan väkivaltaa ja terroria tai turvautumaan niihin itse.
On myös hyvä huomata, etteivät kansainväliset sopimukset velvoita ottamaan ketään perusteetta. Ne velvoittavat vain käsittelemään turvapaikkahakemukset reilusti. Pakolaisasema on myönnettävä vain heille, joita vainotaan kotimaassa esimerkiksi syntyperän, uskonnon tai mielipiteiden vuoksi. Esimerkiksi Suomessa vuonna 2018 jätetystä 6 788 turvapaikkahakemuksesta hyväksyttiin 38 prosenttia.
Riskeihin kannattaa suhtautua vakavasti myös täällä, sillä Suomella on yli 2 000 kilometriä EU:n ulkorajaa, jonka sulkeminen täysin on mahdotonta. Esimerkiksi Ukrainan tilanteen kärjistyminen voisi siirtää painetta etelästä EU:n itärajalle ja näkyä myös Suomessa. Pidemmällä aikavälillä esimerkiksi ilmastonmuutos tai elinympäristöjen tuhoutuminen voivat synnyttää uuden siirtolaisaallon. Kansainvälisen luontopaneelin IPBESin tutkijat ovat arvioineet, että jopa sadat miljoonat ihmiset voivat joutua jättämään kotinsa niiden vuoksi lähivuosikymmeninä. Sen rinnalla vuoden 2015 siirtolaiskriisissä runsas miljoona Eurooppaan saapunutta voi jäädä alkusoitoksi.
Lopuksi
Perussuomalaiset esittää maahanmuuton ongelmiin vain lyhytnäköisiä toimia, joilla lisättäisiin suomalaisten veronmaksajien kustannuksia. Puolue ei esitä mitään keinoja kansainvälisen turvapaikkajärjestelmän keskeisten ongelmien korjaamiseen ja Suomen riskien vähentämiseen.
Ongelmien ratkaisu onnistuu vain yhteistyössä muiden maiden kanssa. Vaalimalla kansainvälisestä turvapaikkajärjestelmää ja ihmisoikeuksia lisätään suomalaisten turvallisuutta ja vakuutetaan meidät pahimman varalle. Se kannattaa pelkästään itsekkäistä syistä.
Pienentääkseen riskiä masinoidusta siirtolaisvirrasta Suomen kannattaa tukea ratkaisuja, joissa pakolaisia autetaan heidän kotimaissaan tai niiden lähellä, sekä puututaan ongelmien juurisyihin, kuten ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymiseen. Se edellyttää väistämättä sitä, että Suomi kantaa oman osuutensa ottamalla vastaan pakolaisleireiltä kiintiöpakolaisia, antamalla kehitysapua ja tukemalla humanitaarisista kriiseistä selviämistä esimerkiksi lähettämällä apua kriisikohteisiin.
* Kirjoittaja seuraa erityisavustajana veropolitiikkaa SDP:n ministeriryhmässä
Hienosti kirjoitettu ja sanottu, Merve Caglayan! On se törkeää, että poliitikot kuten Riikka Purra Perussuomalaisista voivat olla epäkunnioittavia toisia kohtaan.
Purra on huolestunut siitä, että nyt vain 60% (lähde please?) ruotsalaista on syntynyt kahdelle ruotsalaiselle vanhemmalle, kun 2002 vastaava luku oli 73% .
Kuinka moni on syntynyt suomalaiselle äidille ja isälle nyt tai tulevaisuudessa? Onko tämä tärkeä tietää?
Minun isäni oli argentiinalainen ja äitini suomalainen. Purran mukaan minun pitäisi hävetä taustaani, koska synnyin isän ja äidin rakkaudesta.
Ei, Purra. Olet väärässä. Sinun etnonationalismisi ja rasismisi eivät määritä heitä tai minua.
Äiti ja isä olivat rohkeita ja olen varma, että rakkaus oli se tärkein voima, joka heitä yhdisti.
“Mielestäni kahta asiaa. Ensinnäkin sitä, että kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo on sanonut, että näitä (al-Holin suomalaisia) lapsia ei pidä auttaa, jos se tarkoittaa näiden äitien auttamista. Hallituksen linja lähtee siitä, että nämä lapset, joista monet ovat alle viisivuotiaita, taaperoita, päiväkoti-ikäisiä lapsia, heitä pitää auttaa, lapsen etu pitää olla ensisijainen. Tämä ei ole kokoomuksen linja, ja minun mielestäni kokoomuksen linja on tässä suhteessa väärä.
Toinen asia. jota olen peräänkuuluttanut ja josta meidän hallituksemme tulee kyllä pitämään kiinni on se että kunnioitetaan meidän oikeusvaltiotamme, sitä että meillä on vallan kolmijako-oppi. Hallitus, eduskunta, poliitikot tekevät poliittisia linjauksia, poliittisia päätöksiä, mutta me emme tee päätöksiä yksilöiden hengestä ja elämästä, me emme tee päätöksiä yksilötasolla. Se on sitten viranomaisten tehtävä, joilla se toimivaltuus on. Mielestäni tästä pitää pitää kiinni. Olin aika ihmeissäni siitä, että kokoomuksen suunnalta tämä erittäin voimakkaasti kyseenalaistettiin ja sanottiin, että hallitus piilottelee virkamiesten selän takana. Näinhän ei ole. Meillä on oikeusvaltiorakenteet ja niistä kaikissa tilanteissa pitää kiinni.”
Perussuomalaiset kertovat tänään vastauksessaan hallitustunnustelijalle, että osallistuvat vain hallitukseen, jossa kaikki puolueet sitoutuvat rehellisyyteen ja vaativat ministereiltä totuudessa pysymistä. Vaatimus on sinänsä hyveellinen ja oikea, mutta muuttuu naurettavaksi kun se tulee puolueelta, jonka politiikka kokonaisuudessaan perustuu valehteluun, huijaukseen ja vääristelyyn.
Otetaanpa esimerkiksi yksi viimeisistä näytöksistä. Perussuomalaiset keksivät kuukausi sitten alkaa tehtailla rikosilmoituksia vanhoista TV-huumorin pätkistä ja elokuvista työllistääkseen ”punavihreää poliisia” ja osoittaakseen, kuinka tyhmä on heidän usein tuomiolla kohtaamansa laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Usutusta asiaan nähtiin persupomon seinällä.
Euroopan parlamentistakin osallistuttiin talkoisiin.
Kansalaisille pyrittiin myös osoittamaan, että huijaus- ja kiusantekomielessä tehdyt tutkintapyynnöt olivat peräisin jostain ihan muualta. Perussuomalainen kansanedustaja ja Ylen hallintoneuvoston jäsen Jari Ronkainen kommentoi 22.11. persujulkaisussa:
”Voi tätä loukkaantumisen määrää! Tuntuu siltä, että tiettyjen ihmisten ja ryhmien sietokyky on hävinnyt kokonaan ja hymy yritetään häivyttää ihmisten kasvoilta”.
Jussi Halla-aho pisti vielä paremmaksi ja käytti tekaistujen tutkintapyyntöjen kampanjaa hyväkseen eduskunnan täysistunnossa 27.11.2019 keskustelussa lakialoitteesta, jolla persut yrittävät jälleen muuttaa lakia kiihottamisesta kansanryhmää vastaan:
”Niin poliitikot kuin toimittajat ja oikeusoppineet ovat viime päivinä ihmetelleet kymmeniä vuosia vanhoihin sketsiohjelmiin liittyviä rikostutkintoja. Kuitenkin vielä hetki sitten samat ihmiset olivat sitä mieltä, että kiihottamispykälä on aivan riittävän selkeä. Kuitenkin lakiteksti mahdollistaa juuri tällaiset tulkinnat, jos tulkitsija on riittävän fanaattinen.”
Yle uutisoi 29.11.2019, että poliisi ei, kuten arvata saattoi, aloita esitutkintaa persukampanjan perusteella. Iltalehti kertoi, että ilmoituksia oli tehnyt ainakin yksi persutaustainen mies sekä muita ns. kansallismielisiksi itsensä identifioivia kansalaisia. Toimitukselle kommentteja antamaan kyseisillä isänmaan sankareilla ei ollut uskallusta.
”Kyyninen leikinteko on puolueelle hyvin tyypillinen tapa tehdä politiikkaa”, kommentoi persukampanjasta hyvän jutun kirjoittanut Iltalehden Aleksanteri Pikkarainen. Kyynisyys on kuitenkin lievä ilmaisu, kun puhutaan puolueen johtohahmojen masinoimasta rikosilmoittelukampanjasta, josta sitten valehdellaan eduskunnankin edessä.
Toiset keskittyvät pitämään huolta yhteisistä asioista, kuten poliitikon kuuluu. Haittaisänmaalliset yrittävät kepulikonstein kaivaa kuoppaa demokraattisen järjestelmän alle, säätää omia lakejaan ja häiriköidä siinä, missä vähillä hoksottimillaan pystyvät. Toivotan jaksamista kaikille kunniallisille kansanedustajille ja ministereille!
Perätön rikosilmoitus ei ole rikos. Pitäisikö perättömän poliittisen rikosilmoittelukampanjan olla?
Mgrant Talesin kommentti: Julkaisemme kolmas kirja epätoivoista suomalaisista äidistä. Hänen miehelle ei myönnetty oleskelulupaa.
Onko toivoa jäljellä enää siitä, että voisimme joskus elää normaalia perhe-elämää? Niitä onnellisiakin hetkiä on aina varjostanut alitajuisesti se fakta, ettei miehelleni ole edelleenkään myönnetty oleskelulupaa. Lohdutan itseäni sillä tiedolla, että lapsemme ovat niin pieniä, etteivät ymmärrä tästä tilanteesta mitään. He eivät tiedä sitä, että heidän äitinsä joutuu jatkuvasti pelkäämään, että heidän isänsä viedään taas pois. Kuinka paljon ihmisen täytyy taistella siitä, että saa elää rakastamansa henkilön kanssa? Eikö lapsien oikeus elää isänsä kanssa merkitse enää mitään?
Tällä hetkellä sanaton kuvastaa hyvin tunnetta, joka hallinto-oikeuden päätös aiheuttaa.
Perussuomalaiset ja erityisesti kansanedustaja Riikka Purra liiottelee ja vääristele kun asia koske heidän lempiaihetta: maahanmuuttajia.
Tällä viikolla Purra kärähti vääristelystä kun Migrant Tales otti selvää seuraavasta väitteistä ja totesi, että suuri osa postinjakaijista pääkaupunkiseudulla ovat suomalaisia, eikä maahanmuuttajia.
Purra on taas levittänyt uutta väitettä, joka ei myöskään pidä paikkansa (katso twiiiti).
