Tag: rasismi

Riittää jo rasismi ja "suvaitsevaisuus" – tarvitsemme dialogia!

Posted on by Migrant Tales

Ahmed Al-Nawas & Miriam Attias* 

Olemme keränneet rasisminvastaisen viikon ajan allekirjoituksia otsikon nimiseen julkilausumaan (www.adressit.com/julkilausuma), sillä mielestämme suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu eikä sovi ihmisarvojen hierarkia. Tähän mennessä julkilausuman on kirjoittanut 730 henkilöä. 

Julkilausumassamme toivomme dialogia ja vastustamme rasismia sekä ylhäältä määriteltyä suvaitsevaisuutta. Jaakko Hämeen- Anttila kuvasi HS:n kulttuuriraatilaisena tilannetta, josta puhumme: rasismi ja rasisminvastaisuus eivät juuri keskustele keskenään. Dialogia on helppo käydä samanmielisten kesken, mutta kuinka paljon me kukin uskallamme haastaa itseämme myös yli oman hiekkalaatikon?

Tarkentaaksemme toivetta dialogista: meidän mielestämme on tärkeää, joka kerta, keskustella yleisen tason lisäksi myös yksittäistapauksista. Rasismin tuomitseminen yleisellä tasolla, mutta kieltäytyminen yksityistapausten kommentoinnista on ongelman kieltämistä. Tarkennukset, perustelut ja täsmällisyys tuovat meidät lähemmäs samaa aaltopituutta ja mahdollistavat kriittisen asioiden tarkastelun.

Olemme tällä viikolla iloinneet siitä, että keskustelu rasismista on liikahtanut uuteen suuntaan: siihen, kannattaako puuttua, ja kuinka puuttua. Tänä keväänä on keskusteltu myös kiusaamisesta. Julkilausumamme tavoite oli myös kiinnittää huomiota siihen, kuinka rasistinen häirintä ja kiusaaminen liittyvät toisiinsa. Olipa kyse sitten rasistisesta nimittelystä tai kiusaamisesta mistä-tahansa-syystä, meidän mielestä tärkeintä ei ole se, kuka tekee, vaan se, kuka katsoo vierestä. Tiedän, tiedän, joskus olen ärsyttävä ja toistelen kliseisiä ja ”syvällisiä” viisauksia.

Tänä keväänä ”ei ne pahat, vaan hyvien hiljaisuus” on yksi näitä. Rasisminvastaisella viikolla Hesaria seuranneena minun linssieni läpi puski teema ”hiljaisuus, joka vaivaa joukkoliikenteessä”. Keskiviikkona oli kolumni ”Saisinko lisää ääntä”, jossa toimittaja Johanna Tikkanen pohdiskeli HSL:n Matkarauhaa-kampanjan tarkoitusta. Toimittajan onni on ollut, ettei hän ole kohdannut häirintää, ja että sen kerran, kun tilanne oli uhkaava, hän pystyi jättämään bussin väliin. Joillekin häirintä on kuitenkin arkea, ja joka bussia ei voi jättää välistä. Seuraavana päivänä lukijoille esiteltiin 15-vuotias Rebecka Holm, jonka Punainen Risti palkitsi rohkeudesta tuoda julki häneen itseensä kohdistuva joukkoliikenteessä tapahtuva rasistinen häirintä. Puistattavinta Rebeckan kertomuksessa ei ole häirinnän määrä, vaan se, että lähellä olevat ”aikuiset” antavat sen jatkua. Koskettavinta kertomuksessa oli se, mikä on tilanteeseen puuttumisen merkitys: se voi pelastaa koko päivän.

Me ehdotamme, että ensi kerralla kohdatessamme jotain outoa, emme odota sitä, että pääsemme verkkoon googlailemaan selityksiä, vaan kysyisimme asiasta heti, siinä ja nyt. Ja että ensi kerralla, kun kuulemme yleisen tason väitteitä, kysymme tarkennuksia ja perusteluja. Että ensi kerralla, kun tuttavapiirin pöytäkeskustelu kääntyy rasistiseksi, emme pelkää ”pilata tunnelmaa”, vaan pidämme kiinni myös omasta oikeudestamme hyvään tunnelmaan ja sanomme ääneen, että meidän tunnelma meni jo pilalle. Ja totta kai, ensi kerralla, joukkoliikenteessä…

Sillä me uskomme, että jos suostumme katsomaan sitä, mikä piilee “ne saa ja vie meiltä sitä ja tätä”- väitteiden takana, pääsemme vihdoin pohtimaan sitä, mikä on ehkä päällisin puolin hankalampaa, mutta hyödyllisempää; eli sitä, mikä se on, joka meidän yhteiskunnan rakenteissa vaatii kehittämistä. Silloin siitä hyötyvät kaikki.

Sille taitaa muuten olla syy, miksi kliseistä tuli kliseitä.

*Tämä blogi on sattumaa. Emme suunnitelleet kirjoittavamme keskusteluamme julkisesti auki. Aloitimme siksi, koska meillä on sanottavaa. No ei me kyllä siksi aloitettu… Meillä on ollut kokoajan sanottavaa! Sinä vaan haluat todistajia sille, että olet oikeassa. Haet joka kerta katsekontaktia johonkin opettajaan kun me väitellään ja olen voittamassa sua! No enhän hae. Mut kyllä joku teoreettinen viitekehys tuo painoarvoa debattiin. Minusta tärkeämpää on kyllä ymmärrys. Etkö muista, mitä näin argumentoit paremmin-kurssilla sanottiin? Tietopas. Ymmärryspäs. Joo. Ei. Joopas. Eipäs. Ehkä, mut ehkä ei. Toisaalta… Miksi on tärkeää voittaa väittely? Me haluamme tehdä parhaamme, että saisimme tästä keskustelusta synnytettyä jotain uutta.

Riittää jo rasismi ja “suvaitsevaisuus” – tarvitsemme dialogia!

Posted on by Migrant Tales

Ahmed Al-Nawas & Miriam Attias* 

Olemme keränneet rasisminvastaisen viikon ajan allekirjoituksia otsikon nimiseen julkilausumaan (www.adressit.com/julkilausuma), sillä mielestämme suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu eikä sovi ihmisarvojen hierarkia. Tähän mennessä julkilausuman on kirjoittanut 730 henkilöä. 

Julkilausumassamme toivomme dialogia ja vastustamme rasismia sekä ylhäältä määriteltyä suvaitsevaisuutta. Jaakko Hämeen- Anttila kuvasi HS:n kulttuuriraatilaisena tilannetta, josta puhumme: rasismi ja rasisminvastaisuus eivät juuri keskustele keskenään. Dialogia on helppo käydä samanmielisten kesken, mutta kuinka paljon me kukin uskallamme haastaa itseämme myös yli oman hiekkalaatikon?

Tarkentaaksemme toivetta dialogista: meidän mielestämme on tärkeää, joka kerta, keskustella yleisen tason lisäksi myös yksittäistapauksista. Rasismin tuomitseminen yleisellä tasolla, mutta kieltäytyminen yksityistapausten kommentoinnista on ongelman kieltämistä. Tarkennukset, perustelut ja täsmällisyys tuovat meidät lähemmäs samaa aaltopituutta ja mahdollistavat kriittisen asioiden tarkastelun.

Olemme tällä viikolla iloinneet siitä, että keskustelu rasismista on liikahtanut uuteen suuntaan: siihen, kannattaako puuttua, ja kuinka puuttua. Tänä keväänä on keskusteltu myös kiusaamisesta. Julkilausumamme tavoite oli myös kiinnittää huomiota siihen, kuinka rasistinen häirintä ja kiusaaminen liittyvät toisiinsa. Olipa kyse sitten rasistisesta nimittelystä tai kiusaamisesta mistä-tahansa-syystä, meidän mielestä tärkeintä ei ole se, kuka tekee, vaan se, kuka katsoo vierestä. Tiedän, tiedän, joskus olen ärsyttävä ja toistelen kliseisiä ja ”syvällisiä” viisauksia.

Tänä keväänä ”ei ne pahat, vaan hyvien hiljaisuus” on yksi näitä. Rasisminvastaisella viikolla Hesaria seuranneena minun linssieni läpi puski teema ”hiljaisuus, joka vaivaa joukkoliikenteessä”. Keskiviikkona oli kolumni ”Saisinko lisää ääntä”, jossa toimittaja Johanna Tikkanen pohdiskeli HSL:n Matkarauhaa-kampanjan tarkoitusta. Toimittajan onni on ollut, ettei hän ole kohdannut häirintää, ja että sen kerran, kun tilanne oli uhkaava, hän pystyi jättämään bussin väliin. Joillekin häirintä on kuitenkin arkea, ja joka bussia ei voi jättää välistä. Seuraavana päivänä lukijoille esiteltiin 15-vuotias Rebecka Holm, jonka Punainen Risti palkitsi rohkeudesta tuoda julki häneen itseensä kohdistuva joukkoliikenteessä tapahtuva rasistinen häirintä. Puistattavinta Rebeckan kertomuksessa ei ole häirinnän määrä, vaan se, että lähellä olevat ”aikuiset” antavat sen jatkua. Koskettavinta kertomuksessa oli se, mikä on tilanteeseen puuttumisen merkitys: se voi pelastaa koko päivän.

Me ehdotamme, että ensi kerralla kohdatessamme jotain outoa, emme odota sitä, että pääsemme verkkoon googlailemaan selityksiä, vaan kysyisimme asiasta heti, siinä ja nyt. Ja että ensi kerralla, kun kuulemme yleisen tason väitteitä, kysymme tarkennuksia ja perusteluja. Että ensi kerralla, kun tuttavapiirin pöytäkeskustelu kääntyy rasistiseksi, emme pelkää ”pilata tunnelmaa”, vaan pidämme kiinni myös omasta oikeudestamme hyvään tunnelmaan ja sanomme ääneen, että meidän tunnelma meni jo pilalle. Ja totta kai, ensi kerralla, joukkoliikenteessä…

Sillä me uskomme, että jos suostumme katsomaan sitä, mikä piilee “ne saa ja vie meiltä sitä ja tätä”- väitteiden takana, pääsemme vihdoin pohtimaan sitä, mikä on ehkä päällisin puolin hankalampaa, mutta hyödyllisempää; eli sitä, mikä se on, joka meidän yhteiskunnan rakenteissa vaatii kehittämistä. Silloin siitä hyötyvät kaikki.

Sille taitaa muuten olla syy, miksi kliseistä tuli kliseitä.

*Tämä blogi on sattumaa. Emme suunnitelleet kirjoittavamme keskusteluamme julkisesti auki. Aloitimme siksi, koska meillä on sanottavaa. No ei me kyllä siksi aloitettu… Meillä on ollut kokoajan sanottavaa! Sinä vaan haluat todistajia sille, että olet oikeassa. Haet joka kerta katsekontaktia johonkin opettajaan kun me väitellään ja olen voittamassa sua! No enhän hae. Mut kyllä joku teoreettinen viitekehys tuo painoarvoa debattiin. Minusta tärkeämpää on kyllä ymmärrys. Etkö muista, mitä näin argumentoit paremmin-kurssilla sanottiin? Tietopas. Ymmärryspäs. Joo. Ei. Joopas. Eipäs. Ehkä, mut ehkä ei. Toisaalta… Miksi on tärkeää voittaa väittely? Me haluamme tehdä parhaamme, että saisimme tästä keskustelusta synnytettyä jotain uutta.

Nationalismi, etnosentrisyys ja rasismi

Posted on by Sasu

Sasu Xinkang Ölander*

Nationalismi liitetään usein etnosentrisyyteen. Tämä yhdistämien osittain totta. Voimme sanoa nationalismin sikiävän etnosentrisestä maailman katsomuksesta mutta lapsi on kulkenut omaa tietä. Lapsi on ottanut rasismin karkkia ja mutaatioistunut joksikin aivan muuksi. Joksikin joka on erittäin eurooppalainen.

Etnosentrisyys tarkoittaa itsensä asettamista normiksi. Tämä on ikivanha ilmiö ja melkein universaali korkea kulttuureissa. Helleniinen Eurooppa ja dynastioiden Kiina olivat etnosentrisyyden malli esimerkkejä. Helleeniset kulttuurit ajattelivat maailman olevan Välimeren alue ja ei-helleeniset ovat barbaareja. On silti väärin luulla, että helleenit olisivat rasisteja. Helleenit kyllä tiesivät, että ihmisiä on monen värisiä mutta heille se oli vain fakta. Helleenit panivat enemmän painoa käytös tapoihin ja yhteiskunta muotoon kuin ihon väriin. Osa syy tällaiseen ajatteluun on se fakta, että helleenien orjat olivat monipuolinen ryhmä ihmisiä jotka eivät eronneet työn laadun kautta hirveästi vapaista. Oli ihan normaalia, että työ maalla saattoi olla tummia tai valkoisia orjia ja vieressä olisi vapaa helleeni tekemässä samaa työtä. Tärkein ero on siinä, että sana helleeni ei ollut etnisen ryhmän tunnusmerkki vaan kulttuuripiirin.

Kiinan kohdalla tilanne oli sama. Kun puhutaan Han kiinalaisista, me oikeasti puhumme kulttuurillisesti homogeenisesta ryhmästä. Han kiinalaiset eivät ole mikään etninen ryhmä sanan koko merkityksessä silloin kun se muotoutui. Han kiinalaisiin sulautui ja sulautuu aina iso määrä ei Han kiinalaisia. Kiinalaisten sanonta kiteyttää hyvin. ”Kun barbaarit tulevat kiinaan, heidät tulee kiinalaista.” Kiinalainen kulttuuri piiri on tulos etnosentrisestä tavasta nähdä maailmaa. Mandariinin kiinan kiinaa tarkoittava sana suoraan käännettynä tarkoittaa keskuksen valtakuntaa. Kiinalainen etnosentrisyys on paljon jämäkämpää kuin hellenistien. Kiinalaiset harvoin kopioivat mitään muilta kansoilta. Tämä piirre näkyy yhä modernin Kiinan kieliongelmassa.

Ennen 1800-lukua Eurooppa oli etnosentrinen hyvin samalla tavalla kuin muutkin korkeakulttuurit. Orjuuttaja maissa normaali etnosentrisyys alkoi pikku hiljaa murentumaan rasistisen maailmankatsomuksen tieltä. Enemmistö Euroopan maista identifioituivat kulttuuriin ja hallitsijaan kuin johonkin hämärään kansakuntaan. Mitä Ranska merkitsi tavalliselle talonpojalle, joka kuuli sanan silloin, kun piti lähteä armeijaan tai kun veron kerääjä saapui. Vasta 1800-luvun puolivälissä kansakunta alkoi muodostua sanan koko merkityksessä. Kansakunnan rakentaminen alkoi yliopistojen professorien kautta. He alkoivat keräillä tarinoita, kirjoitella kirjoja ja tehdä taidetta johon jopa talonpojatkin voisivat identifioitua. Tämä prosessi loi kansakunnan mutta nationalismin kiihko oli vielä kaukana.

Huomattavaa on, että nationalismin synty aikana toimi kaksi vahvaa ideologiaa. Rasismi ja militarismi olivat eurooppalaisen yhteiskunnan keskiössä. Rasismi sanaa ei tietenkään käytetty silloin vielä mutta kielessään he ilmaisivat välillä eksotiikan palvontaa tai luonnottomuuden tuomitsemista. Militarismilla tarkoitetaan sota voimien korostamista ratkaisujen saamiseksi.

Nationalismi pyrkii samanlaisuuteen. Suuri ero on siinä mitä se yksi on. Olemmeko yksi kulttuurin, etnisyyden vai rodun kautta. Alku vaiheina nationalismi ajateltiin kulttuurin kautta. Ongelmaksi tuli se, että suurin osa Euroopan intellektuelleista kuuluivat länsimaiseen yhtenäiskulttuuriin. Tällöin yhteiseksi tekijäksi asetettiin etnisyys. Etnistä nationalismia voidaan kutsua myös tribalismiksi Etnisyydestä ei ole pitkä matka enää rotuun koska etnisyys liitetään nopeasti ulkonäköön. Suuri paradoksi onkin, että nationalistiset professorit alkoivat hyödyntää kallonmittaus tekniikkaa oman kansan ylemmyyden todistamiseksi. Se inho jota ennen oli kohdistettu vain ei-länsimaalaisiin alettiin kohdistaa nyt naapurimaan kansalaisiin.

Eurooppa alkoi mennä aina vain kauemmas etnosentrisyydestä. Euroopan kansat eivät enää uskoneet, että ihminen voisi tulla maan kansalaiseksi vaan kansalaiseksi synnytään. Sellaiset ajatukset, kuin yhden pisaran sääntö ei tullut ikinä voimaan, mutta ne olivat aina kulman takana. Nationalismi rikkoi Euroopan yhtenäiskulttuurin, joka oli ollut Eurooppalaisen etnosentrisyyden keskiössä.

Nationalismin ja militarismi muodostivat imperialismin aatteellisen pohjan. Voimme sanoa että nationalismi jota välillä kutsuttiin patriotismiksi oli imperialismin tärkeimpiä käynti moottoreita. Nationalistit käyttivät imperialismia oman ylivertaisuuden todistamiseksi. Mitä enemmän on siirtomaita niin sitä vahvempi ja parempi olet naapureihin verrattuna. Nationalismi patisti maita tekemään siirtomaistaan taloudellisesti tehokkaita emämaalle. Kärsijät peitettiin rasismin verhon taakse. Armeijan suuruus oli toinen tärkeä kilpailun aihe. Eurooppa oli ensimmäisen maailman sodan aattona hampaisiin asti aseistautuneita ja ylivertaisuutensa sokaisemia. Ensimmäisen maailman sodassa nationalismin rasistiset ja fanaattiset elementit maksoivat miljoonien hengen. Jokainen maa mainosti itseänsä melkeinpä yli-ihmisiksi ja vihollisia jonkinlaiseksi ihmisen irvikuvaksi.

Moderni nationalismi ei ole välittömästi rasistinen, mutta siinä on häilyvä rajaviiva. On hyvin vaikeaa pitää nationalismi irti sellaisista ajatuksista jotka voitaisiin luokitelle rasistisiksi. Aate on jo itsettään hyökkäävä ja sulkeva. Nationalismi on myös pelottavan lähellä imperialismia. On nähty, että nationalismi vaatii aina vallan osoituksia ja niistä kiinni pitäminen hinnalla millä hyvänsä. Riittää kun katsomme mitä 1945 vuoden jälkeen tapahtui. Hollanti, Ranska, Iso-Britannia ja Portugalia yrittivät kaikin keinoin pitää kiinni siirtomaistaan jotka olivat heille vallan ja ylpeyden lähteitä. Hollannin ja Ranskan siirtomaa sodat kaakkois-Aasiassa olivat kaukana siitä sivistyneestä sodasta mitä näimme länsirintamalla. Algerian vapaussota oli brutaaliutta ja inhoa tasa-arvoisesti kummaltakin. Mosambikin ja Angolan itsenäisyys sota oli Portugalialaisen nationalismin syytä. Eurooppalaisilla oli vaikeuksia olla yhtä jaloja siirtomaa sodissa, kuin toisessa maailman sodassa, jossa vihollinen kaikesta hirveydestä huolimatta oli valkoinen.

Jos haluamme etsiä yhtäläisyyksiä, voimme katsoa sitä kiihkoa jolla jotkut suomalaiset inhoavat venäläisiä. Fanaattista halua saada Itä-Karjalan alueet takaisin. Nationalistien kiivas halu pitää Suomi ja suomalaisuus sellaisena mitä Lönnrot, Runeberg, Topelius, Sibelius ja Gallen-Kallela sen muotoilivat.

*Kirjoittaja on 18-vuotias lukiolainen Helsingistä. Hän määrittele itsensä aasialais-suomalaiseksi.

Facebook: “Jos Janne on ampuja niin kunniamerkki Jannelle”

Posted on by Migrant Tales

Enrique Tessieri

Tässä Tommi Raution Facebook sivulla hän kirjoittaa Oulun pizzeria Monacossa tapahtuneesta: “Jos Janne on ampuja niin kunniamerkki Jannelle.”

Ossi Mäntylahti vastaa: “Kunniamerkin ehdottaminen tappajalle on vastemmielistä ja vastuutonta puhetta. Toivison Tommi Raution harkitsevan parrmmin puheitaan.”

Tommi Rautio jatkaa: Jos ei Ossi [Mäntylahti] niin sota on jo käynnissä ja sodissa jaetaan kunniamerkkejä.”

Tommi Rautio on Perussuomalaisten Satakunnan piirin hallituksen jäsen.

Lähde: Ossi Mäntylahden Facebook sivu.

Savon Sanomat: Rasismi on uhka kaikille

Posted on by Migrant Tales

Enrique Tessieri Puheenjohtaja Kansainvälinen Mikkely ry ja Alain Minguet Puheenjohtaja Joensuun seudun monikulttuurisuusyhdistys ry

Miksi meidän tulisi olla huolestuneita rasismin noususta Iisalmessa, Lieksassa ja muualla? Mitä se kertoo Suomen yhteiskunnasta ja sen pahoinvoinnista?

Suomessa rasismi on noussut ihmisten tietoisuuteen yhä voimakkaammin erityisesti viimeisten kahden vuoden aikana. Siitä vaikeneminen ei ole oikea tie.

Ilmiötä ei voi selittää syyttämällä maahanmuuttajia. Lausahdus “meidän kotiseudulla ei ollut rasismia, ennen kuin tänne muuttivat maahanmuuttajat”, ei tunnu selittävän perimmäistä syytä.

Miten on mahdollista, että niin pieni joukko, reilu kaksi sataa, maahanmuuttajaa voi saada Lieksassa niin paljon vastustusta, vihaa ja pahaa aikaan?

Yhdysvaltalainen vapaustaistelija Martin Luther King Jr. (1928 – 1968) edesauttoi elämässään merkittävästi mustien oikeuksia 1950- ja 1960-luvuilla. Hänen neuvonsa kantautuvat myös tämän päivän keskusteluun. Hän sanoi: “Vihaa ei voi poistaa vihalla, vain rakkaus pystyy siihen.” Strategiamme rasismia ja vihaa vastaan tulee olla sama kuin Kingin.

Taistelu rasismia vastaan on myös askel meidän lastemme ja lastenlastemme paremman tulevaisuuden puolesta. He voivat elää maassa, jossa rasismi ja viha toisia kohtaan ovat poikkeus ja harvinaisuus.

Suomeen mahtuu paljon erilaisia ihmisiä. Voimme olla hyvinkin erilaisia, mutta olemme kaikki tämän maan asukkaita. Pohjana on kunnioitus ja hyväksyntä puolin ja toisin. Tämä ei ole uutta suomalaisille, vaan se on tapa, joka on ollut aina läsnä.

Rasismi on uhka kaikille, myös niille, jotka levittävät sitä tietoisesti tai tiedostamattaan. Jos annamme rasismin ja eriarvoisuuden voittaa, seurauksista tulee kohtalokkaat. Köyhdymme yhteiskunnallisesti, poliittisesti ja ennen kaikkea taloudellisesti.

Mitä tapahtuu kylälle, maakunnalle tai maalle, jos saamme rasistisen leiman? Kuinka monta osaava ihmistä tai maahanmuuttajaa haluaa pysyä täällä ja muuttaa tänne? Kuinka monta yritystä haluaa sijoittaa rahaa ja luoda työpaikkoja? Uskomme, että hyvin harva. Ne, jotka pystyvät, muuttavat muualle etsimään parempaa työtä ja valoisampaa tulevaisuutta.

Voimme olla ylpeitä monista hienoista saavutuksistamme Suomessa, mutta rasismi ei kuulu tähän listaan. Suomessa on paljon valveutuneita esimerkillisiä kansalaisia, jotka eivät hyväksy nyt yhteiskunnassa vellovaa keskustelua. Näiden ihmisten tuleekin puhua ja kuulua entistä äänekkäämmin.

He ovat ymmärtäneet, että toimivaa ja pysyvää yhteiskuntaa ei voi rakentaa vihan perustukselle.

Lue juttu Savon Sanomissa.

PÄÄKIRJOITUS: Kuinka suuri on tietämättömyys maahanmuutajista?

Posted on by Migrant Tales

Enrique Tessieri

Jotkut väittävät, että pitäisi antaa anteeksi niille suomalaisille, jotka ovat esittäneet ihmeellisiä kannanottoja maahanmuuttajista ja pakolaisista, koska se johtuu heidän tietämättömyydestään asiaan. Jos on vakavia puutteita kotouttamisohjelmassa, niin siinäkin voidaan syyttää tietämyksen puuttumista.

Jos kuitenkin ajattelisimme niin, että ongelmat voisivatkin johtua siitä, että on liian vähän tietämystä ja kokemusta maahanmuuton asioista, niin se voisi antaa tehokkaan syyn lakaista kaikki ongelmat mattojen alle.

Onko kuitenkin mahdollista, että asia joka koskee kymmeniätuhansia maahanmuuttajia Suomessa, heidän lapsiaan ja lapsen lapsiaan, voitaisiinkin todeta sen johtuvan myös tietämättömyydestä?

Äskettäin julkaistu jyväskyläläinen päivälehti, Keskisuomalainen, mainitsi pääkirjoituksessaan, ettei Suomen pitäisi ryhtyä monikulttuuriselle tielle ja että pakolaisia tulisi auttaa heidän kotimaassaan eikä turvamaassa. Pakolaisten vastaanottamisen Suomessa tulisi olla vasta viimeinen vaihtoehto.

Maamme suurin päivälehti, Helsingin Sanomat, käyttää halventavan termin julkistamista ”mamu” otsikossaan, kun se puhuu maahanmuuttajista.

Miten poliitikot kuten SDP:n Jutta Urpilainen, PS:n Timo Soini ja toiset, jotka tietoisesti tai tietämättään panettelevat kaikkia maahanmuuttajia, kun he väittävät, että heidän pitäisi noudattaa Suomen lakia ja elää maassa maan tavalla?

Kuinka oikeassa ovatkaan laitokset todellisuudessa kuten Rajavartiosto, Maahanmuuttovirasto ja toiset, kun he luovat ja ylläpitävät rasistista ilmapiiriä pelon ja epäilyn avulla väittämällä, että jotkut maahanmuutonryhmät ovat ”valtaamassa” Suomen. He jopa käyttäytyvät ja esittävät kuin yhteiskuntatieteilijät viittaamalla, ettei nämä ryhmät pystyisi sopeutumaan kulttuurimme.

Voisimme vastaavasti kääntää kysymyksen toisten päin: onko nämä edellä olleet esimerkit johtuneet tietämättömyydestä, ovatko ne tahallisia tai johtuvatko tiedon tai kokemuksen puutteesta?

Tai onko se muoto missä rasismi piiloutuu Suomessa?

PÄÄKIRJOITUS: Onko rasismi vallannut Suomen?

Posted on by Migrant Tales

Enrique Tessieri

Ottaen huomioon maamme pienen maahanmuuttajien ja pakolaisten luvun, mitä olemme tehneet väärin ansaitaksemme tulla opportunisten politikoiden ja heidän puolueidensa päivittäisistä maallikko-solvauksista, rasismista ja herjauksista? Jopa sosiaalidemokraatit, puolue, joka on taistellut työläisten ja vähävaraisten etuuksista, näyttää lähestyneen perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikkaa.

Esitin äskettäin kaksi kysymystä kokoomuksen nettisivulla: onko Suomi monikulttuurinen yhteiskunta ja onko puolueella virallista maahanmuuttopolitiikkaa? En saanut vastausta ensimmäiseen kysymykseeni, mutta toiseen he vastasivat lähettämällä linkin, josta pääsin lukemaan viime marraskuussa julkaistun raportin maahanmuutosta. Kysyin heiltä uudestaan, onko kokoomuksella virallista maahanmuuttopolitiikkaa. En saanut vastausta.

Totuus on ettei yhdelläkään poliittisella puolueella ole Suomessa kunnollista ja virallista maahanmuuttopolitiikan suuntaa. Ilman virallista linjaa, on mahdollista, että puoleiden sisällä on monenlaisia mielipiteitä ja kannanottoja: ksenofobisesta maahanmuuton puolesta.

Sosiaalidemokraattien uusi maahanmuuttopolitiikka, “maassa maan tavalla,” jota SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen ehdotti, on uudenveroinen, sillä se asettaisi kyseisen puolueen ensimmäiseksi, jolla olisi virallinen maahanmuuttopolitiikka. Onko puolueen maahanmuuton kanta oikea ja tuleeko se menestymään, on toinen kysymys. Monet maat ovat ehdottaneet kannan samanlaiseen nationalistiseen ratkaisuun, pakottamalla maahanmuuttajat allekirjoittamaan sopimuksen, että he noudattaisivat uuden kotimaansa sääntöjä.

SDP:n maahanmuuttopolitiikka tulee epäonnistumaan, ei vain siksi, että se on etnokeskeinen, vaan koska se on perustuslain vastainen. Kuinka voisimmekaan pakottaa toiset ihmiset hyväksymään niin suppean näkemyksen suomalaisuudesta (mitä on suomalaisuus?) jos perustuslaki ja yhdenvertaisuuslaki antavat tilaa kunnioitukselle, erilaisuudelle ja oikeudet mm. harjoittaa omaa uskontoaan.

Nykyinen maahanmuuttokeskustelu ei ole pelkästään muodostanut farssin, mutta se on ennen kaikkea loukkaus kaikkia maahanmuuttajia ja pakolaisia kohtaan, jotka asuvat Suomessa.

Ei olisi ollenkaan huono ajatus jos he menisivät lakkoon samalla tavalla kuin tuhannet Italiassa ja Ranskassa. Viesti olisi päättäjille selvä: emme ole poliittista tykkiruokaa.

PÄÄKIRJOITUS: Suomen maahanmuuttokeskustelu

Posted on by Migrant Tales

Enrique Tessieri

Voiko intohimoinen maahanmuuttokeskustelu muuttua vielä rumemmaksi? Ulkoministeri Alexander Subb toi vähän järkeä maahanmuuttokeskustelun, kun hän sanoi, että ”siinä haiskahtaa rasismi, nationalismi, populismi ja ksenofobia (muukalaisviha).”

Keskustelun itsepäinen ja piittaamaton reitti on jopa pelästyttänyt yhden sen tärkeimmistä luojista: (sit.) perussuomalaisen Jussi Halla-ahon. Luultavasti hän on huolissaan keskustelun sävystä, joka voi olla takaisku kaikille maahanmuuttajille Suomessa. Hän sanoi kirjoituksessaan Helsingin Sanomien mielipidesivulla, ettei enemmistö suomalaisista vastusta maahanmuuttoa kuten HS-gallupin kysymys oli osoittanut. Halla-ahon mielestä kyseinen mielipidemittaus olisi pitänyt tehdä kysymällä pitäisikö Suomen myöntää enemmän oleskelulupia Somalista ja Irakista tuleville turvapaikanhakijoille.

Halla-ahon lausuma ja HS-gallupin kysymys ei kerro meille mitään uutta tietoa. Kuinka monessa maassa sen kansalaiset kannattavat maahanmuuton lisäämistä? Kuinka monet uskovat, että heillä on maassaan liian vähän maahanmuuttajia?

Mielipide- ja asennetutkimukset maahanmuuttajista Suomessa heijastavat samanlaisia holhoavaa kannanottoa kuin nykyinen yksipuolinen keskustelu maahanmuuttajista. Tämä selittää sen, miksi lähes olematon maahanmuuttopolitiikka on epäonnistunut ja miksi hälyttävän suuri määrä maahanmuuttajista elää syrjäytyneinä suomalaisesta yhteiskunnasta.

Sosialidemokraatti Puolueen (SDP) puheenjohtaja, Jutta Urpilainen, kiihdytti maahanmuuttokeskustelun intohimot, kun hän syytti viikonlopulla nykyistä hallitusta ja maahanmuuttajia syypäiksi ongelmasta.

Ottaen huomioon työpaikkojen niukkuuden Suomessa ja maahanmuuttajien korkean työttömyyden, Urpilainen sanoi, että Sdp:n uusi maahanmuutto- ohjelma ei vain pakottaisi ihmisiä oppimaan suomen tai ruotsinkieltä, mutta heidän pitäisi etsiä työtä. Hän ei selittänyt sitä, että olisivatko maahanmuuttajat omasta tahdostaan työttöminä käyttäen näin sosiaaliturvaa väärin tai eivät halua oppia suomea tai ruotsia.

Nykyisillä keskustelutasoilla, he jotka vastustavat maahanmuuttoa Suomessa, voivat olla tyytyväisiä. Nykyinen yksipuolinen keskustelu ei pelkästään anna aihetta maahanmuuttajille muuttoa maastamme, se myös pelottaa heidät pois, jotka haluaisivat muuttaa Suomeen.

Kuka haluaisi muuttaa niin vihamieliseen maahan, jossa maahanmuuttokeskustelu on yksipuolista ja jossa ”haiskahtaa rasismi, nationalismi, populismi ja ksenofobia?”