Tag: moninaisuus
Länsi-Savo: Mikä meitä yhdistää?
Olin hämmästynyt, mutta en yllättynyt Perussuomalaisten puheenjohtajan Riikka Purran avaus- ja loppupuheenvuoroista puoluekokouksessa Lahdessa. Jos hänen puheistaan voi jotain oppia, tärkein oivallus on se, että meidän on kaikin keinoin vältettävä hänen tarjoamaansa reseptiä maahanmuuttopolitiikassa.
Jos me Mikkelissä alkaisimme puhua maahanmuutosta samalla tavalla kuin Purra – ja vieläpä ilman niitä lisäkiristyksiä, joita Teemu Keskisarja ja Simo Grönroos ehdottavat – voisimme silti romuttaa kaupungin veto- ja pitovoiman. Meillä on pieni maahanmuuttajaväestö, mutta sen merkitys Mikkelin elinvoimalle on suuri.
Hyvin toimiva kunta muistuttaa monella tapaa menestyvää yritystä: sen on tarjottava hyviä palveluita ja kohdeltava asukkaitaan kunnioittavasti ja tasavertaisesti. Kun katsomme muita Euroopan maita, kuten Hollantia, jotka ovat meitä pidemmällä maahanmuuttopolitiikassa, huomaamme, että siellä ei enää puhuta kotoutumisesta, vaan osallisuudesta.
Meidän on päästävä eroon “me ja ne” -ajattelusta ja löydettävä toisia sanoja kuvaamaan uusia ja vanhoja asiakkaitamme, jotta he voivat tuntea olonsa tervetulleiksi, yhdenvertaisiksi ja voimaantuneiksi. Itse en pidä sanasta “vieraskielinen”, vaikka sitä käytetään yleisesti. Miksi emme kutsuisi uutta tulijaa mieluummin Uudeksi mikkeliläiseksi? Lakataan myös puhumasta heidän lapsistaan “ulkomaalaistaustaisina” ja lopetetaan rajanveto meidän ja heidän välillä. Keskitytään sen sijaan siihen, mikä meitä yhdistää.
Mikkelin kansainvälistyminen ja uusien asukkaiden houkuttelu ja pitäminen kaupungissa on elintärkeää – se on suorastaan kaupunkimme elämän ja kuoleman kysymys. Toivon, että valtuutettukollegani ymmärtävät tämän, ja uskon, että monet heistä ymmärtääkin.
Enrique Tessieri
Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu (sd.)
Alkuperäisen kirjoituksen voi lukea tästä.
Mahad Sheikh Musse:* Vähemmistöpoliitikkojen edustus ja haasteet Suomessa
Maahanmuuttajataustaisten poliitikkojen nousu suomalaisessa politiikassa on tärkeä ja tervetullut kehitys, mutta se ei ole ongelmatonta. Heidän asemansa vähemmistöjen edustajina on monimutkainen, ja siihen liittyy useita haasteita, jotka vaikuttavat sekä heidän omaan toimintaansa että heidän edustamiinsa ryhmiin.
#Vähemmistöjen niputtaminen yhdeksi ryhmäksi– syrjivä ajattelutapa
Vähemmistöjen niputtaminen yhdeksi homogeeniseksi ryhmäksi on yleinen ja haitallinen ilmiö. Kun erilaiset maahanmuuttajaryhmät nähdään yhtenä kokonaisuutena, se sivuuttaa heidän yksilölliset kulttuuriset, poliittiset ja sosiaaliset taustansa.
Tällainen yleistys ei vain vääristä todellisuutta, vaan johtaa helposti syrjiviin käytäntöihin, joissa vähemmistöt jäävät ilman räätälöityjä ratkaisuja tarpeisiinsa.
#Edustajuus vähemmistöjen keskuudessa
Usein vähemmistöistä tuleva poliitikko asetetaan automaattisesti tietyn ryhmän edustajaksi pelkän kieli- tai kulttuuritaustansa perusteella. Tämä asettaa poliitikolle kohtuuttoman vastuun ja saattaa samalla hiljentää muita vähemmistön jäseniä, joilla voi olla eriäviä mielipiteitä. Lisäksi vähemmistöpoliitikot joutuvat tasapainoilemaan puolueidensa arvojen ja oletetun “ryhmänsä” odotusten välillä, mikä voi johtaa ristiriitoihin ja epärealistisiin odotuksiin.
#Monikielisten äänestyskäyttäytyminen
Monikielisissä ja -kulttuurisissa kaupungeissa vähemmistöjen osuus väestöstä on usein liian pieni vaikuttaakseen ratkaisevasti vaalituloksiin. Tämä tarkoittaa, että vähemmistöpoliitikon on välttämätöntä saada myös kantaväestön luottamus ja äänet. Pelkkä vähemmistön ääni ei riitä. Tämä korostaa tarvetta rakentaa siltoja ja vahvistaa vuoropuhelua eri ryhmien välillä.
#Kotoutumisen ja representaatioiden sudenkuopat
Kotoutumisprosessin epäonnistumisen taustalla on usein se, että vähemmistöpoliitikot tai yhteisöjen edustajiksi nimetyt henkilöt puhuvat kaikkien puolesta ilman laajaa taustatyötä tai yksilöllisten näkökulmien huomioimista. Joissakin tapauksissa maahanmuuttajataustaisilta poliitikoilta puuttuu riittävä ymmärrys tai tieto, mutta heitä silti pidetään asiantuntijoina vain taustansa vuoksi. Tämä voi johtaa siihen, että heidän esittämänsä näkemykset perustuvat enemmän henkilökohtaisiin kokemuksiin kuin laajempiin tutkimuksiin tai faktoihin.
Kohti #yksilökeskeistä lähestymistapaa
On tärkeää ymmärtää, että maahanmuuttajataustaiset poliitikot ja yhteisön jäsenet ovat yksilöitä omine ajatuksineen ja tarpeineen. Vähemmistöjen tarpeet eivät ole yhtenäisiä, eikä kukaan poliitikko voi edustaa kaikkia. Sen sijaan tarvitaan osallistavaa politiikkaa, jossa jokainen ääni – riippumatta taustasta – saa tilaa kuulua ja vaikuttaa.
Poliittisen keskustelun on perustuttava tarkistettaviin faktoihin eikä oletuksiin. Vähemmistöjen aseman parantaminen ei voi nojautua yksittäisten äänten satunnaisiin kommentteihin, vaan pitkäjänteiseen, laajaan ja monimuotoiseen vuoropuheluun. Näin sekä kotoutuminen että vähemmistöjen vaikutusmahdollisuudet voivat edetä oikeudenmukaisemmalle pohjalle.
Vähemmistöpolitiikka tarvitsee monipuolisia näkemyksiä, mutta ennen kaikkea on tärkeää tunnistaa jokaisen yksilön arvokkuus, tarpeet ja kyvyt ilman, että nämä sulautetaan yhdeksi homogeeniseksi ryhmäksi.
*Mahad Sheikh Musse on monikulttuurisen nuorisotyön ammattilainen, joka omaa vuosien kokemus viranomaisten ja eri yhteisöjen kanssa työskentelmisestä.
Twitter (Migrant Tales): “Kaikki ulkomaalaistaustaiset nuoret katujengissä ovat rikollisia”
Länsi-Savo: Rakentavampaa keskustelua moninaisesta Mikkelistä
Perussuomalaisten mikkeliläisen kaupunginvaltuutetun Jussi Marttisen väitteet maahanmuuttajista puolueen vaalisivulla herättävät kysymyksiä.
Luottamushenkilöllä pitäisi olla velvollisuus varmistaa, että tiedot, joita hän levittää, ovat oikeita ja luotettavia.
Perussuomalaiset puhuvat maahanmuuttajista valtavana ongelmana, vaikka valtaosa tästä ryhmästä on eurooppalaisia.
Ihmiset, jotka ovat saaneet turvapaikan Suomessa tai humanitäärisen suojelun, ovat pieni ryhmä. Heitä on noin 10 prosenttia kaikista maahanmuuttajista.
Tilastokeskuksen mukaan Etelä-Savossa asui viime vuonna 132 702 ihmistä, josta 4?656 (3,5 prosenttia) vieraskielisiä.
Näistä suurin ryhmä oli venäjänkieliset, joita oli 1?677. Vironkielisiä oli 409, arabiaa puhuvia 285 ja persiankielisiä 250.
Yksi Marttisen väitteistä on, että ulkomaalaiset saavat ”huomattavasti” enemmän sosiaaliturvaa kuin kantaväestö. Mihin faktoihin hänen väitteensä pohjautuvat?
Jos maahanmuuttajien palkat ovat noin 25 prosenttia pienemmät kuin kantaväestöllä keskimäärin, on selvä, että ansiosidonnainen työttömyysturva, eläkkeistä puhumattakaan, on pienempi. Kaikki Suomessa saavat samaa sosiaaliturvaa, tämä on taattu perustuslaissa.
Marttinen moittii myös vihapuhetta koskevaa lakia, joka estää häntä ja muita “puhumaan asiat suoraan” maahanmuutosta, vaikka hän niin tekee omassa vaalikirjoituksessaan.
Mielestämme vihapuhelait ovat tarpeellisia, koska ne puolustavat erilaisia vähemmistöjä. Vihapuhe ja rasismi ruokkivat henkistä, jopa fyysistä väkivaltaa.
Olen samaa mieltä Marttisen kanssa siitä, että on oltava kiitollinen veteraaneille, jotka ovat puolustaneet maatamme.
Olisi hyvä myös muistaa, että on ollut toisia ihmisiä, jotka ovat myös puolustaneet ja tulevat puolustamaan maatamme, jos siihen on tarvetta.
Nykyään, kuten ennenkin, on eritaustaisia suomalaisia eikä sen pitäisi olla uutta tietoa. Yli 1,2 miljoonaa suomalaista lähti maahanmuuttajina Suomesta vuosien 1860–1999 aikana ja monet heistä ovat monitaustaisia suomalaisia.
Jos Marttinen on huolissaan siitä, että hän tuntuu olevan toisen luokan kansalainen Suomessa, kehottaisin häntä tutustumaan ihmisiin, joita hän leimaa ja jotka ovat todellisia yhteiskunnan toisen luokan asukkaita.
Mikkelissä oli 1990-luvulla suuri rasismiongelma. Kiitos kaupungin aktiivisuuden sekä monikulttuurikeskus Mimosan ja monen mikkeliläisten toiminnan, saimme muutettua tilanteen. Toivon, ettemme ikinä palaa siihen aikaan.
Kehotamme kapunginvaltuutettu, ehdokas Marttista päivittämään tietonsa moninaisesta Suomesta ja Mikkelistä.
Olemme valmiit avaamaan rakentavamman keskustelun kaikkien kanssa tästä tärkeästä asiasta.
Enrique Tessieri
puheenjohtaja
Hamid H. Alsammarraee
Masuomeh Rajaei
Veysi Zengil
Kansainvälinen Mikkeli ry
Suomen Kuvalehti (25.11.2010): Maahanmuuttajia on syytä kiittää
Miksei Suomessa ole katua nimeltä Rosa Emilia Clayn (1875-1959) kunniaksi?
Tässä yksinkertainen kysymys: Miksei Suomessa ole yhtään katua nimeltä Rosa Emilia Clayn kunniaksi? Clay oli ensimmäinen afrikkalainen, joka sai suomen kansalaisuuden vuonna 1899. Rosa Emilia Clayn katu ei löydy Tampereelta, jossa hän oleskeli vähän aika ennen kun muutti pysyvästi vuonna 1904 Yhdysvaltoihin eikä Mustinlahdessa, jossa hän oli kansakoulunopettajana.
Eikö olisi korkea aika että Suomessa olisi katu nimeltä Rosa Emilia Clay?
Rosa Emilia Clay.
Continue reading “Miksei Suomessa ole katua nimeltä Rosa Emilia Clayn (1875-1959) kunniaksi?”
Otavan Sanomat: Kunniottaminen on tärkeä
Zeinab Amini ja Soheila Khavari*
Suomen yhteiskunta moninaistuu nopealla vauhdilla ja viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana on ulkomaalaisten määrä noussut paljon. Suomessa asui vuonna 1986 16 753 ulkomaalaista, Väestörekisterin mukaan. Viime vuonna meitä oli 229 765 ulkomaalaista.
Lehden pääset lukemaan tästä linkistä.
Tämä luku tule nousemaan 2030 mennessä 330 000. Suurimmat kansallisryhmät olivat viime vuonna virolaiset (50 367), venäläiset (30 813), ruotsalaiset (8 174), kiinalaiset (8 042), ja somalialaiset (7 261).
Millä tavalla voisimme rakentaa yhteiskuntaa, jossa kunnioittaminen on kannustettava ja tärkeä asia?
Kysymystä voisimme katsoa myös toisesta näkökulmasta: Onko mahdollista rakentaa vahvaa ja vauraus yhteiskuntaa ilman kahden välistä kunnioitusta? Mielestämme se ei onnistuu.
Länsi-Savo: Avoin Mikkeli on oikea tie maakunnalle
Länsi-Savon pääkirjoitus (29.1.2015) toi julkisuuteen Etelä-Savon ”vinoutuneen ikärakenteemme,” mutta unohtaa mainita kaksi tärkeä syytä ongelmiin: lyhytnäkeväisyyden ja omat asenteet moninaisuuteen.
Mitä olemme tehneet houkutellaksemme uusia asukkaita Mikkeliin? Meillä on jopa suosittuja politiikkoja kaupunginhallituksessa, jotka yhä uskovat ettei Etelä-Savo tarvitse yhtään maahanmuuttajaa.
Jos elinkeinoelämän valtuuskunta EVA:n tuoreessa raportissa on jotain perää, niin Suomen pitää lähes kaksinkertaistaa maahanmuuttajien määrää nykyiseltä 18.000 vuositasolta. Työllisyysaste on noin 50% ja sitä pitää nostaa 75%.
Vaikka maakunnastamme katoa työväestöä, ja työpaikkoja, ja köyhdymme, on se ihmeellistä, että meillä puuttuu konkreettisia keinoja haasta tilanne.
Meidän lyhytnäkeväisyys johtuu monesta syystä ja sitä voi löytää historiassamme. Vaikka tilanne on joskus ollut erittäin vaikea, pitää muista että sotaa silloin Neuvostonliitoa vastaan päättyi seitsemänkymmentä vuotta sitten.
Venäläisvastustus ja suvaitsemattomuutta toisia ihmisiä kohtaan käy kalliiksi, koska se torjuu, eikä houkuttele uusia asukkaita.
Avoin ja kansainvälinen Mikkeli on oikea tie kaupungille ja maakunnille. Se on yksi selvää ratkaisu kuinka voisimme haasta ”vinoutunut ikärakennetta.”
Enrique Tessieri, Hamid H. Alsammarraee, Veysi Zengil, Velantina Arhi, Ali Mir Ali Kansainvälinen Mikkeli ry
Savon Sanomat: Vieras uudistaa Suomea
Kun kasvoin nuorena Yhdysvalloissa, maahanmuuttajien kulttuurinen ja etninen moninaisuus olivat tavallisia jokapäiväisiä asioita. Vaikka jotkut eivät toivoneet erilaisia etnisiä ryhmiä omalle asuinalueelle, harvoin kukaan katsoi maahanmuuttoa haitallisena ilmiönä.
Olen asunut suurimman osan aikuista elämääni Suomessa, mutta yksi asia yhä yllättää minut: joidenkin suomalaisten asenteet maahanmuuttoon ja kulttuuriseen moninaisuuteen.
Tässä kysymys: Jos maahanmuutto yleisesti luo taloudellista kasvua ja kehitystä, miksi joillakin on niin kielteisiä näkemyksiä asiasta?
Mistä meidän epäilevä suhtautuminen saattaa johtua? Onko se pelko siitä, että toiset käyttävät meidän etuoikeuksia ja hyvinvointia hyväkseen? Onko se pelkoa tuntemattomasta tai muutoksesta, että Suomen kanssa moninaistuu etnisesti ja kulttuurisesti?
Jos maahanmuutto luo kasvua ja kehitystä monissa maissa, miksi odotamme tarttua siihen kiinni erityisesti Itä-Suomessa? Väestörakenne pahenee entisestään, koska nuorten työikäisten osuus väestöstä vähenee Suomesta, puhumattakaan Itä-Suomesta, jossa alueemme väestö vanhenee Euroopan nopeinta vauhtia. On monia kuntia Itä-Suomessa, joissa yli 65-vuotiaiden osuus on jo yli 30 prosenttia väestöstä.
OECD:n mukaan maahanmuutto kasvatti vuonna 2011 Suomen julkisen sektorin tuloja summalla, joka vastaa 0,16 prosenttia bruttokansantuotteesta. Julkisen sektorin kasvu oli Suomessa pienempi kun OECD-maissa, joiden vastaava luku on 0,35 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Yleisin fraasi, jota maahanmuuttovastaiset tahot ovat ylläpitäneet Suomessa, on mielikuva että maahanmuutto on haitallinen ja vaarallinen ilmiö.
Esimerkiksi julkinen kuva asiasta on vääristynyt niin pahasti, että jotkut luulevat, että suurin osa maahanmuuttajista Suomessa on pakolaisia, muslimeja ja/tai afrikkalaisia. Argumenttina on, etteivät he myöskään tee työtä, elävät sosiaaliturvasta ja ovat rikollisia.
Vaikka on tärkeää, että Suomi ottaa pakolaisia tulevaisuudessakin, nämä yllämainitut ryhmät edustavat vain murto-osaa maahanmuuttajista Suomessa. 1920-luvulla Suomessa oli jopa enemmän pakolaisia kun nyt. Venäjän sisällissodan takia asui silloin noin 35?000 venäläistä pakolaista maassamme.
Jos verrataan muihin Euroopan maihin, Suomessa asuu vähän ulkomaalaisia. Vuoden 2012 lopulla maassa oli 285?471 ulkomailla syntynyttä henkilöä, josta eurooppalaisia 182 696 (64%) ja afrikkalaisia 25,895 (9,1%). Vastaavasti, muslimeja on Suomessa vain noin 60?000. Pakolaisina Suomeen haki viime vuonna 3?219 ihmistä turvapaikkaa, josta vain 1 601 saivat myönteisen päätöksen.
Toinen iso asia, joka mielestäni vahvistaa ennakkoluuloja eri maahanmuuttaja ryhmiä kohtaan, on rikostilastojen tulkitseminen.
TV1:n A-studio kertoi viime vuonna ”korkeasta” määrästä raiskaustuomioita, jotka maahanmuuttajat olivat saanet. Määrä oli kuitenkin vain 25 tuomiota viiden kuukauden ajan jaksona. Vaikka yksikin raiskaus on liikaa, ei voi silti leimata koko maahanmuuttajaryhmää näiden tuomioiden perusteella.
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen erikoissuunnittelija Hannu Niemi on samaa mieltä. Hän sanoo, että maahanmuuttajaväestöstä yksi tuhannesta tai kahdesta tuhannesta syyllistyy vuosittain raiskauksiin. Törkeisiin rikoksiin syyllistyminen on ylipäätään harvinaista.
Toinen ennakkoluulo, jota maahanmuuttovastaiset ovat levittäneet, on se, että ulkomaalaiset elävät sosiaaliturvan varassa ja saavat enemmän avustuksia kuin suomalaiset.
Eri tutkimukset Yhdysvalloissa sekä Norjassa ovat todistaneet, että maahanmuuttajat käyttävät vähemmän sosiaaliturvaa kuin kanta-asukkaat.
Vaikka Suomesta on lähtenyt yli 1,2 miljoona siirtolaista vuosina 1860–1999 etupäässä Pohjois-Amerikkaan ja Ruotsiin, olemme tehneet kaiken mahdollisen, ettei Suomeen tulisi maahanmuuttajia ja ulkomaalaisia yrityksiä.
Suomi sai ensimmäisen ulkomaalaislakinsa 1983, 65 vuotta itsenäistymisen jälkeen. Suomi myös rajoitti ulkomaalaissijoituksia vuoden 1939 ankaran lain avulla, joka kumottiin vasta vuonna 1995, kun Suomi tuli EU-jäseneksi.
Kanslianeuvos Risto Laakkonen, joka on ollut aktiivinen maahanmuuttoasioissa niin Pohjoismaissa kuin Euroopan neuvostossakin, puhui syksyllä Lahden kansanopiston 120-vuotisjuhlissa. Hän ei vain kertonut, kuinka skotlantilainen James Finlayson perusti Tampereelle 1820-luvulla tekstiiliteollisuuskoneita valmistavan yrityksen, vaan puhui myös norjalaisen Hans Gutzeitin, sveitsiläisen Karl Fazerin ja venäläisen Nikolai Sinebrychoffin tärkeästä roolista Suomen taloudellisessa kehityksessä.
–?Suomessa ei ole asunut mikään ylivertainen heimo, joka olisi pärjännyt omillaan, sanoo Laakkonen. –?Suomen kehitykseen ovat vahvasti vaikuttaneet monet maat ja maahanmuuttajat.
On merkillistä, että jotkut haaveilevat sellaisesta Suomesta, jota ei ole koskaan ollut olemassa tai jos se olisi ollut olemassa, se olisi ollut aika ankea.
Kuuluisa Fodorsin matkaopas naisille kertoi suomalaisesta yöelämästä 1950-luvulla: ”Jos olet matkustamassa Helsinkiin suoraan Pariisista, älä odota eläviä yökerhoja ja kapakoita… (Suomessa) ei ole yökerhoja, laki kieltää kapakat ja on vain [Helsingissä] yksi ravintola, jossa on tanssiesitys.”
Vanhempani kertoivat, että he menivät syömään kuuluisaan Savoy-ravintolaan 1960-luvun taitteessa. Heille tarjottiin silloin eksoottisia ravioleja, mutta tomaattiketsupin kanssa!
Suomessa ei tunnettu vielä 1970-luvulla laajasti nykyistä epävirallista kansallisruokamme pitsaa, ja kauppojen hyllyistä ei löytynyt jogurttia 1960-luvulla. Valikoimamme oli suppea.
Suomi on silti muuttunut hyvin paljon niistä ajoista. Ruokavaliomme ja ravintoloiden tarjonta on runsasta, monipuolista ja yleistä eurooppalaista tasoa.
Elintaso ei ole koskaan nousut niin paljon Suomen itsenäisyyden aikana kun nyt. Osa tästä kehityksestä on ollut mahdollista kansainvälisyyden ja vuorovaikutuksen ansiosta, jossa oma suomalainen identiteettimme elää ja voi hyvin.
Maahanmuuttajat, jotka ovat muuttaneet Suomeen, ovat olleet osa tätä kehitystä.
Alkuperäisen blogikirjoituksen voi lukea tästä.