Tag: Monikulttuurisuus

Husein Muhammed: Tarvitaanko Helsinkiin oikeasti moskeijaa?

Posted on by Migrant Tales

Husein Muhammed

Kepulainen ystävämme Abdirahim Hussein peräänkuuluttaa moskeijan rakentamisen tärkeyttä Helsinkiin. Tarvitaanko Helsinkiin moskeijaa?

Suurin osa muslimeista suorittaa yleensä päivittäiset rukouksensa kotona. Tästä huolimatta rukoilemista islamilaisissa temppeleissä eli moskeijassa ja yhdessä muiden muslimien kanssa pidetään suositeltavana. Lisäksi perjantain keskipäivän rukouksen suorittamista islamilaisessa pyhäkössä pidetään miehille pakollisena. Moskeijassa tätä rukousta edeltää imaamin pitämä saarna.

Vartavasten rakennetut moskeijat on tavallisesti varustettu vesilähteellä, minareeteiksi kutsutuilla torneilla sekä saarnatuolilla (minbar). Moskeijoissa ei ole penkkejä vaan mattoja, joille ei saa astua ulkojalkinein. Moskeijan vesilähteellä voi suorittaa rituaalipesun eli pestä kasvot, kädet ja jalat ennen rukoilemista. Minareetista on perinteisesti kuulutettu rukouskutsu, joka kuuluu monesti koko kylään tai kaupunginosaan. Nykyisin rukouskutsu kuulutetaan yleensä äänentoistolaitteilla. Saarnatuolista luetaan perjantaipäivän saarna.

Perinteisesti moskeijassa käyvät lähinnä miespuoliset uskovaiset. Naisille on tosin monissa moskeijoissa varattu oma osasto, joka on erotettu miesten rukoustilasta. Imaamin johtama rukous kuuluu myös naistentilaan, joten myös he seuraavat saman imaamin rukousta kuin miehet.

Länsimaissa, Suomi mukaan lukien, muslimien rukoushuoneena käytetään yleensä muita kuin alun perin moskeijaksi tarkoitettuja tiloja. Suomessa tällaisia rukoushuoneita on tällä hetkellä kolmisenkymmentä eri puolilla maata. Helsingin, Tampereen ja Turun kaltaisissa suurkaupungeissa on kussakin useita rukoushuoneita. Sunni- ja shiiamuslimeilla on yleensä omat rukoushuoneensa.

Suomessa rukoushuoneissa ei ole rituaalipesuun tarkoitettuja vesilähteitä, vaan peseytyminen tapahtuu tilan yleisissä saniteettitiloissa. Minareetteja Suomen rukoushuoneissa ei myöskään ole, eikä rukouskutsua kuuluteta moskeijan ulkopuolelle. Joissakin länsimaissa muslimit ovat vaatineet saada kuuluttaa rukouskutsun niin, että se kuuluisi samalla tavalla kuin kirkonkellot. Tätä ei kuitenkaan ole käytännössä missään sallittu muuten kuin ehkä perjantaikeskipäivän rukouksen aikana.

Osa muslimeista on pitänyt sitkeästi kiinni vaatimuksesta saada kuuluttaa rukouskutsu koko moskeijan alueelle. Rukouskutsu on aiemmin kellon ja kalenterin puutteessa muistuttanut uskovaisia rukoushetkistä. Myös tällä hetkellä muslimimaissa rukouskutsut kuulutetaan. Lännessä niiden kuuluttaminen ei kuitenkaan ole välttämätöntä, sillä uskovaisilla on käytettävissä kellot ja kalenterit, joista voi tarkistaa rukoushetket.

Jotkut muslimiyhdyskunnat ovat suunnitelleet moskeijoiden rakentamista Suomeenkin, mutta projektit ovat kaatuneet tai ainakin lykkääntyneet rahan puutteen vuoksi. Tällä hetkellä ainakin pääkaupunkiseudulla islamilaiset rukoustilat ovat perjantaisaarnan aikana liian ahtaita mutta muuten lähes tyhjiä.

Viimeaikaisessa maahanmuuttokeskustelussa on käyty kiivaasti väittelyä myös siitä, pitääkö ja saako Suomessa rakentaa muslimien moskeijoita. Pieni mutta äänekäs muslimijoukko on valittanut vartavasten moskeijaksi rakennettujen tilojen puuttumista. Maahanmuuttajavastaiset ryhmät ovat puolestaan nähneet moskeijoiden rakentamisessa uhkaavaa islamin leviämistä ja jopa kristillisen länsimaisen kulttuuurin tuhoa.

Mitään juridista estettä moskeijoiden rakentamiselle ei ole niin kuin ei muillekaan uskonnollisille pyhäköille. Mielestäni ei ole pakko mutta saa rakentaa niin paljon moskeijoita, kirkkoja, synagogeja… kuin haluaa yhdyskuntien omilla rahoilla. Yhteiskunnan ei pidä siis estää mutta ei myöskään rahoittaa uskonnollisia rakennuksia.

Tosin tällä hetkellä lähirukoushuoneet palvelevat niissä käyviä paljon paremmin kuin yksi jättimoskeija (kymmenien) kilometrien päässä kävijöistä. Se olisi vähän sama kuin korvattaisiin kaikki Alepat yhdellä kepulaisella Ideaparkilla.

Alkuperäisen blogikirjoituksen voi lukea tästä.

Tämä blogikirjoitus julkaistiin Migrant Talesissä luvalla.

Monikulttuurisuus ei ole poliittinen ideologia

Posted on by Migrant Tales

Monikulttuurisuus on monimuotoinen ja monimutkainen käsite. Maahanmuutonvastustajille se on yksinkertaisesti siirtolaispolitiikka, joka mahdollistaa etupäässä muslimien, afrikkalaisten sekä ei-eurooppalaisten asumisen Suomessa tai Euroopassa. Tavoite on yksinkertainen: pitää Suomi valkoisena ja muuttumattomana.

Kansanedustaja James Hirvisaari (ps) viimeisessä bloigissaan antaa tyypillisen maahanmuutonvastustajaan selityksen siitä, mikä on monikulttuurisuus. Hirvisaari väittää, että monikulttuurisuus on poliittinen ideologia.

Mutta onko se niin? Tuskin.

James Hirvisaari

Hirvisaaren määritelmä monikulttuurisuudesta ei pelkästä paljasta hänen äärioikeistolaisideologiansa mutta hänen tietämättömyys perustuslaistamme, puhumattakaan yhdenvertaisuuslaista. Käyttääkö hän vielä 1919 perustuslakia lähteenä tai uudempaa ja lainvoimaista versiota, joka tuli voimaan 1999?

Uudessa Suomen perustuslaissa ( 17 §) lukee seuraavasti: ”Saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan .”

Jos Hirvisaarella on vaikeus hahmottaa ,mitä on suomalaisen lain henki , kun puhumme kasvavasta monimuotoisuudesta yhteiskunnastamme, hän on aivan eksyksissä kun hän alkaa selittää omia käsityksiään monikulttuurisuudesta.

Ensinnäkin, monikulttuurisuus ei ole siirtolaisuuspolitiikka eikä poliittinen ideologia, kuten vasta-jihadisitit ja heidän hengenheimolaisensa haluavat antaa meidän ymmärtää.

Monikulttuurisuus sai alkunsa Kanadassa 1970-luvulla sosiaalipolitiikkana. Sen tarkoitus ei ollut pelkästään edistää maahanmuuttajien sopeutumista ja hyväksyntä Kanadassa, vaan myös estää maan hajoamiseen englannin- ja ranskankielisiksi valtioiksi.

Paitsi Kanada, maailmassa on virallisesti kaksi maata, jotka määrittelevät itsensä monikulttuuriseksi. Ne ovat Iso-Britannia ja Australia. Suomi ei ole virallisesti monikulttuurinen maa, kuten nämä yllämainitut. Suomen laissa (perustuslaissa tai yhdenvertaisuuslaissa) ei lue missään, että olemme ”monikulttuurinen yhteiskunta.”

”Monikulttuurisuutemme” lepää pitkälti meidän omissa pohjoismaisessa demokratiassa, ihmisarvon sekä hyvinvoinnin periaatteissa.Maassamme on yksi laki, jota kaikkien on noudatettava, monimuotoisuus sen sisällä on itsestäänselvyys.

Perustuslakiin on kirjattu oikeutemme ja velvollisuutemme. ”Monikulttuurisen yhteiskunnan” tavoite pysyä yhdenvertaisuuslain tavoitteissa vaatii tiettyjä toimenpiteitä, joita ei voi määritellä aina edes positiiviseksi diskriminaatioksi.

Uusi Suomi

 

Otavan Sanomat: Kahden kulttuurin välillä

Posted on by Migrant Tales

Taw Reh

Jokainen maahanmuuttaja oppii elämään kahden kulttuurin välillä. Joillekin se on helppoa, kun taas toiselle se on vaikeampi prosessi. Monella pakolaisilla ei kuitenkaan ole paljon valinnanvaraa: lähtö entisestä kotimaasta voi olla elämän ja kuoleman kysymys, jos maassa on sisällissota tai ihmisoikeuksia ei kunnioiteta.

Suomi ottaa vuosittain 750 kiintiöpakolaista, mutta turvapaikanhakijoita saattaa olla paljon enemmänkin. Vuonna 2011 heitä oli 3 088. Eniten turvapaikanhakijoita tuli Irakista (586), Somaliasta (356), Venäjältä (296), Afganistanista (284) ja Iranista (124).

Maailman pakolaisista 80 % on Pakistanista, Iranista ja Syyriasta Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestön (UNHCR) mukaan.  

Vaikka Suomessa puhutaan paljon maahanmuuttajista ja pakolaisista, pakolaislasten identiteetistä tai heidän entisessä kotimaassaan mahdollisista saaduista traumoista ei keskustella tarpeeksi. Mitä kauemmin hän asuu Suomessa, sitä suurempi mahdollisuus on, että hän saattaa unohtaa omat juurensa ja identiteettinsä. 

Hyvä esimerkki on kieli ja kielitaito. Kun pakolaislapsi oppii puhumaan suomea tai ruotsia oma äidinkieli saattaa ruostua tai unohtua. Jos näin tapahtuu, seuraukset voivat olla kohtalokkaita. 

On paljon tutkimuksia jotka osoittavat kuinka tärkeä identiteetti on ihmiselle. Jos ihmisillä on vahva identiteetti ja itsetunto, hän myös pystyy omaksumaan ja oppimaan uusia kieliä. Jos ihminen menettää oman identiteettinsä, hänestä voi tulla näkymätön itselleen ja yhteiskunnalle. 

Vaikka Suomessa puhutaan monikulttuurisuuden puolesta tai vastaan, eli kulttuurisesta moniarvoisuudesta, unohdetaan yksi tärkeä seikka: monikulttuurisuus vahvistaa ja puolustaa vähemmistöjen identiteettiä.

Suomen valtion on panostettava kaikin keinon pakolaislapsiin, ja erityisesti pakolaislasten identiteetin tukemiseen.  Tämä voidaan saavuttaa koulutuksen ja harrastusten kautta. Resursseja tarvitaan paljon enemmän kuin mitä nyt on käytössä.

Mitä monikulttuurisuus on?

Posted on by Susannah

Susannah

Kansanedustaja Saarakkala (ps) näyttää kuvittelevan, että monikulttuurisuus olisi joku poliittinen agenda: 

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012050315527919_uu.shtml?fb_ref=flb&fb_source=home_oneline

Mietitäänpä paria asiaa: mitä Suomen perustuslaki takaa Suomessa asuville?

Suomessa pitää elää maassa maan lailla. Se tarkoittaa sitä, että voimassa on uskonnonvapaus, sananvapaus, kokoontumisvapaus jne. (ks. tarkemmin luku 2 perusoikeudet).

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731

Monikulttuurisuus ei siis ole mikään poliittinen agenda, vaan joukko menetelmiä ja ajatuksia, joilla moniarvoinen (vaan yhtä lakia noudattava) yhteiskunta pystyisi toimimaan (§6) yhdenvertaisuuden mukaan. Monikulttuurinen siis sitoutuu käsitteenä tiukasti Suomen lain hengen toteutumiseen.

Miten propagandaa tehdään termikaappauksilla?

”Saarakkalan mielestä esimerkiksi se, etteivät muslimitaustaiset naiset kulttuurisista syistä johtuen juurikaan solmia avioliittoja kristittyjen miesten kanssa, ei ole asia josta pitäisi monikulttuurisuuden edistämisen nimissä vaieta.”

Länsimaissa on perinteisesti annettu naisten valita omat puolisonsa. Saarakkala näyttää vieläpä kuvittelevan, että Suomessa asuisi natiiveina vain kristittyjä miehiä.

Tämä on klassinen esimerkki siitä, miten propagandaa koitetaan salonkikelpoistaa ”kaappaamalla” termejä ja vääntämällä ne oman agendan käyttöön. Tässä käytännön esimerkissä voidaan kyllä nähdä, miten tuollaiset yritykset päätyvät usein sellaiseen lopputulokseen, jossa ei ainakaan Suomen lakia tai kulttuuria kunnoiteta.

Kyllä ääntä maailmaan muka mahtuu

Posted on by Migrant Tales

Thomas Elfgren*

Väkivallan ja suvaitsemattomuuden retoriikka kuuluu sananvapauteen. Kauan se sinänsä eläköön. Sananvapaudessa on myös varjopuolensa. Se passivoittaa kuullunymmärtämistä siinä missä Wahlroosin pankkiiriystävien saamat yhteiskuntatuet.

Virtuaalimaailman asiantuntijat valistavat vähemmän valistuneita piirtämällä mustia pilviä taivaalle. Iskulauseilla, populismilla, satiirilla ja helppoheikkimäisillä viesteillä on luotu kuva yhteisestä vihollisesta. Islami-invaasio on oven takana. Homot huohottaa. Lesbot lepattaa. Media mokaa. Mamut maksattaa. 

Nyt nekin muka tietävät, jotka eivät aiemmin ymmärtäneet tietää.  Sallittu suvaitsemattomuus on myös arkipäivää politiikassa. Pelottavat peikot, puolitotuudet ja disinformaatio ei haittaa tahtia eikä vauhtia niin kauan kun se tuo lisää vähemmän asioista perillä olevia kannattajia. Moraalisesta vastuusta ei sen monimutkaisuuden takia tarvitse murehtia. Kyllä kansa muka tietää.

Tänään saimme lukea blogi-kirjoituksen 10 v tytöstä, jonka elämänhalu koulukiusaamisen takia on mennyttä. Se on lapsen hätähuuto koulusta, joka opiskelurauhan ja ilon sijasta tarjoaa helvetin. Edelleen on lupa lyödä ilman seuraamuksia. Näinhän me aikuiset sananvapausvaatimuksillamme opetamme. Sananvapautta kai tuo koulukiusaaminenkin on. Se on kiusatun tyhmyyttä jos hän ei ymmärrä satiiria ja huonoja vitsejä.

* Thomas Elfgren on Keskusrikospoliisin rikosylikomisario. Hän on tullut tunnetuksi psykologisen profiloinnin asiantuntijana, järjestäytyneen rikollisuuden torjuntayksikön päällikkönä sekä sotarikos- ja joukkotuhontatapausten tutkinnanjohtajana.

Translation by Justice Demon offered in good faith:

Thomas Elfgren*
The rhetoric of violence and intolerance is part of freedom of expression. And long may this continue, such as it is. Freedom of expression also has a dark side, deadening comprehension just as much as the subsidies enjoyed by the top banking fraternity.

The gurus of the virtual world are enlightening us ordinary mortals by drawing great dark clouds in the sky, fashioning the image of a common enemy through slogans, populism, satire and all the gimmicks of the snake-oil salesman. The Moslem hordes are at the gates. Gays are breathing down our necks. Lesbians are fluttering all around. The media are screwing things up. Immigrants are costing us money…

Even those formerly lacking in comprehension are supposed to know this now. Licensed intolerance is now part and parcel of politics, and we are not to be distracted or diverted by bogeymen, half-truths or disinformation, as long as they rally more ill-informed supporters to the cause. Nor should we concern ourselves with the complexities of moral responsibility, as we can trust in the wisdom of the people.

Today we were pleased to read a blog entry about a ten year-old girl whose zest for life has been destroyed by bullying at school. It was a child’s cry for help from a school where joy and scholarly serenity have given way to a hellish existence. It is still acceptable to strike without consequence or sanction: this is what we adults are imparting to our children through our demands for freedom of expression. Because, after all, school bullying is merely free expression. Lacking the brains to appreciate satire and sick jokes is merely another of the victim’s many faults.

* Thomas Elfgren is a detective chief inspector at the Finnish National Bureau of Investigation. He is well known as a specialist in psychological profiling, as director of the organised crime prevention unit, and for leading investigations of war crimes and genocide.

Maahanmuuttokriittyys vai pelkkää rasismia uudella kaavulla

Posted on by Sasu

Sasu Xinkang Ölander*

Suomalaisia vaivaa värisokea rasismi. Kun haluamme olla rasisteja annamme asialle aivan uuden nimen. Esimerkiksi maahanmuuttokriittisyys. Jos siis olemme maahanmuuttokriittisiä niin eikö meidän sitten kannata sulkea rajat tai pysäyttää kaikki virolaiset. Virolaisethan on se suurin maahanmuuttaja ryhmä joka, tekee pimeitä keikkoja. Virolaiset ovat myös lukumääräiseksi suurin maahanmuuttaja ryhmä, ei somalit. Kuinka moni perussuomalainen olisi valmis tekemään sen. Tuskin kovinkaan moni koska, virolaiset ovat eurooppalaisia. Maahanmuuttokriittiset kohdistavat energiaansa väärään suuntaan jos ajatuksena on sosialipummien ajaminen pois tai työpaikka varkaiden kiinnisaanti. Jos se olisi tavoite niin heidän pitäisi matkustaa kolmanteen maailmaan ja alkaa kovalla äänellä taistella työsopimuksien ja niiden kunnollisen sisällönpuolesta. Mutta sehän nostaisi eurooppalaisten kesto- ja kulutustuotteiden hintoja. Maahanmuuttokriittiset eivät varmastikaan halua heikentää valkoisen rodun taloudellista ylivaltaa, eihän.

Maahanmuuttaja termi on itsestään jo sekava jos mietimme miten termiä käytetään mediassa. Juridisesti maahanmuuttaja on ihminen jolla ei ole suomen kansalaisuutta. Mutta media ei käytä termiä niin. Ennemmin media assosioi maahanmuuttajan ihmiseksi, joka ei näytä eurooppalaiselta. Tämä assosiointi virhe antaa termille rodullisen leiman. Maahanmuuttokriittiset eivät oikeastaan ole maahanmuuttoa vastaan vaan värillisten muuttoa vastaan. Värisokeat rasistit toimivat juuri näin. Rasismi ei muutu mutta, termit jolla sitä tuotetaan muuttuu.

Tämä johtaa siihen että, on kysyttävä mitä sellaista värillisessä vähemmistössä on joka, saa suomalaiset hyökkääviksi. Syy ei ole islam koska suomessa on jo vuosisatoja asunut tataari vähemmistö jotka ovat islamin uskoisia. Syy voisi olla ”maahanmuuttajien” erilainen kulttuuri. Jos oletamme että, ongelma on kulttuuri niin silloinhan se väistyisi sitä mukaan kuin ”maahanmuuttajat” sopeuttavat kulttuurinsa suomen lainsäädäntöön. Siinä prosessissa suomalaisten on oltava mukana. Meidän pitää kertoa omat arvot ja lait mutta, suomalaiset eivät saa tyrkyttää omia arvoja. ”Maahanmuuttajat” hoitavat itse sopeuttamisen ja karsivat ristiriitaiset käytännöt pois kunhan kulttuurin ydin säilyy.

Valitettavasti Tampereen yliopiston Tiedotusopiston Laitoksen tutkimus Etnisyys ja Rasismi Journalismissa todetaan että, kulttuurin sopeuttaminen ei mitenkään riitä. Tutkimuksessa todetaan että , ”maahanmuuttajien” on oltava suomalaisempia kuin suomalaiset ovat. Tämä tulos kertoo meille että, suomi kansakuntana on sisäistänyt rasismin tärkeimmän dogmin. Eurooppalainen/valkoinen kulttuuri on normi johon kaikki verrataan. Koska eurooppalaisuus on ihanne niin kaikki muut ovat friikkejä tai eksoottisia. Suomalaisten on kysyttävä mitä on olla normi itseltä. Suomalaisten on kysyttävä omaa oikeutta olla yksi kolmas osa maailmaa. Mikä meriitti antaa meille oikeuden sanoa mikä kulttuuri/rotu on normi ja mikä ei.

Perussuomalaisten voiton yksi syy on se että, ”maahanmuuttajat” eivät ole oppinut suomalaisuutta kyllin hyvin. Tämähän on ihan sama asia kuin 1800-luvun alkupuolen lähetyssaarnaajat kohtasivat. Alkuperäisasukkaat eivät oppineet kristillisiä arvoja kyllin nopeasti ja sen takia sosialidarwinismi voitti alaa. Perussuomalaisten voitto voidaan nähdä myös osoituksena että, suomalaistuminen ei riitä. Kun meillähän on näitä Jani Toivoloita tai Nazimi Razmyaraita. Henkilöitä joista on tullut suomalaisia ytimiä myöten mutta, näkeekö kantaväestö heidät suomalaisiksi. Minä epäilen että, ei, koska suomalaisuus on olla valkoinen. Jos ajattelemme näin niin kaikki sopeutumis ja sulautumis yritykset ovat turhia ja tämä näkökulma luo myös muurin jokaisen värillisen eteen. Värillinen ei voisi koskaan olla suomaalainen itse mutta, hänen jälkeläiset voisivat olla jos he harjoittaisivat eugeniikkaa ja kieltäisivät juurensa. Tästä eroon päästäkseen on käsite suomalaisuus muutettava monikulttuuriseksi tai värilisten on rakennettava oma yhteisö johon tukeutua.

PS: Syy miksi maahanmuuttaja termi on lainaus merkeiksä on sen epämääräisyys.

*Kirjoittaja on 18-vuotias lukiolainen Helsingistä. Hän määrittele itsensä aasialais-suomalaiseksi.

Halutaanko Suomi umpioida?

Posted on by Migrant Tales

Alain Minguet ja Enrique Tessieri

Tulevien huhtikuun 17. päivän vaalien myötä on nousut paljon keskustelu maahanmuuttajien ja uusien tulokkaiden roolista yhteiskunnassamme.

Monet Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan eduskuntaehdokkaat ovat kampanjan aikana ilmaisseet halukkuutensa kiristää maahanmuuttopolitiikkaa.

Siihen toivottaisiin selityksiä, sillä muun muassa YLEn vaalikoneen vastaukset ovat epätoivoisen kierteleviä ja ympäripyöreitä.

Viime vuosien aikana on hankaloitettu mm. turvapaikanhakijoiden työhön pääsyä, on lopetettu inkerinsuomalaisten paluumuutto-ohjelma, eri korkeakoulut ovat ilmoittaneet aikomuksensa periä vaihto-opiskelijoilta lukukausimaksuja, on vaikeutettu perheenyhdistämistä, ja edelleenkin suurin osa turvapaikanhakijoista saa kielteiset päätökset.

Mutta on ollut myös edistystä. Vuoden vaihteessa tulleessa uudessa laissa kotouttamispalvelujen piiriin pääsi laajempi joukko maahanmuuttajia, vaikka itse kotouttamispalvelut jäivät edelleen varsin epämääräiseksi käsitteeksi ilman tarkoin määriteltyä sisältöä.

On täysin ymmärrettävää, että jotkut suomalaiset näkevät maahanmuuton uhkana suhteellisen uutena ilmiönä. Historiakin selittää osaltaan joitakin ennakkoluulojamme muukalaisia kohtaan. Aika voi korjata näkemyksiämme, mutta joidenkin poliitikkojen “irtopisteiden” toivossa harrastama muukalais- ja pakolaisvastainen pelon lietsointa on täysin sopimatonta.

Muukalaisvihan nousu ja maahanmuuttajia koskeva retoriikka on ollut erityisen huolestuttavaa. Suomi voi vielä joutua maksamaan kalliisti siitä, että pitkän tähtäimen tavoitteet raivataan lyhytnäköisten hyötyjen tieltä romukoppaan.

Kuka tänne tulevaisuudessa haluaa muuttaa, jos Suomesta tulee Tanskan tapaan avoimesti muukalaisia vihaava yhteiskunta? On aika selvää, että näin likinäköisen toiminnan suurimpia häviäjiä tulevat olemaan Suomi ja tulevat sukupolvemme.

Koska taloutemme on kasvun ja hyvinvoinnin osalta riippuvainen globaaleista markkinoista, on vain luonnollista, että maamme, ja Etelä-Savon tai Pohjois-Karjalan kaltaiset maakunnat erityisesti, tarvitsee maahanmuuttajia, joilla on tietoja ja taitoja. Tarvitsemme myös pakolaisia.

On tärkeää, että voimme olla ylpeä yhteiskuntamme, että täällä kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja tältä saa hakea turvaa. Pakolaisissa on myös hyvin koulutettuja ja työosaavia ihmisiä. Selän kääntäminen maailmalle olisi kohtalokas virhe, koska se kyseenalaistaisi ja heikentäisi arvojamme.
Mielestämme Suomen tulisi näyttäytyä tulokkaille samanlaisena yhteiskuntana kuin se on suomalaisillekin: avoimena ja oikeudenmukaisena. Avainkäsitteenä tulijoista puhuttaessa tulisi olla joukkoon kuuluminen eikä eristäminen pelon lietsomisen avulla. Tarvitaan molemminpuolista hyväksyntää, tasa-arvoa ja yhtyeenvertaisia mahdollisuuksia.

Kysymme kansanedustajaehdokkaita siis tarkentamaan, mitä muutoksia tarvitaan jo Suomen maahanmuuttopolitiikkaan, ja mistä vielä aiotaan ruuveja kiristää, jos Suomea halutaan umpioida?

Ydin-lehti: Suomi pystyy onnistumaan maahanmuuttopolitiikassa

Posted on by Migrant Tales

Enrique Tessieri

Nuorena minulla oli etuoikeus ja mahdollisuus vierailla joka kesä Etelä-Savossa isovanhempieni luona Etelä-Kaliforniasta käsin. 1960-luvun Suomessa maahanmuuttajia oli niin  vähän, että olin monelle kiinnostava kummajainen.

Suomi oli 1960- ja 1970-luvuilla hyvin erilainen maa kuin se on nykypäivänä. Suomea, Yhdysvaltoja ja synnyinmaatani Argentiinaa yhdisti yksi asia: maahanmuutto. 

Yhdysvallat, ja pienemmässä mittakaavassa Argentiina, olivat avautuneet maahanmuuttajille jo 1800-luvulla. Vaikka maahanmuuttajien määrä onkin kasvanut Suomessakin erityisesti 1990-luvulta lähtien, oli Suomi ennen perinteisesti maa, josta ihmiset muuttivat muualle.

Argentiinaan tuli myös paljon siirtolaisia: 1881-1914 aikana 4,2 miljoona ihmistä muutti sinne. Kyseisessä joukossa ihmiset olivat pääasiallisesti Italiasta ja Espanjasta. Kourallinen suomalaisia perusti 1906 Colonia Finlandesa-siirtokunnan subtrooppiseen Koillis-Argentiinaan.

Suomalaiset luvut ovat hurjaa katsottavaa: pelkästään Pohjois-Amerikkaan ja Ruotsiin muutti 1860-1999 arvioilta 905 000 suomalaista. Sodan jälkeen Suomesta lähti 535 000 ihmistä Ruotsiin asumaan. Jotkut väestötieteilijät uskovat, että ilman muuttoaaltoja Suomen väkiluku olisi tänään seitsemän miljoonaa.

Toivottu ja ei-toivottu siirtolaisuus

Siirtolaiset ovat olleet tärkeitä muun muassa talouskasvun luomisessa ja maan nousussa, mutta asia ei kuitenkaan ole yksiselitteinen. Rasismi ja syrjintä ovat olleet osa monen maan siirtolaisuuspolitiikkaa. Esimerkiksi kiinalaiset ja japanilaiset olivat ei-toivottuja siirtolaisia Yhdysvalloissa. Heidän muuttoliikkeensä Yhdysvaltoihin alkoi vasta vuoden 1965 jälkeen.

Sama koski myös mustaa väestöä. He saivat vasta 1960-luvulla valkoisten kanssa yhtyeenvertaiset kansalaisoikeudet lain edessä. Osa alkuperäiskansasta asuu yhä reservaateissa ja noin 7 miljoona meksikolaista asuu laittomasti maassa ilman oikeuksia.

Noin vuosi sen jälkeen, kun mustien amerikkalaisten kansalaisoikeusliikkeen taistelija Martin Luther King piti 1963 Washingtonissa tunnetuimman puheensa, ”Minulla on unelma,” kouluuni Kaliforniassa tuli ensimmäinen musta oppilas. Suurin osa koulun opiskelijoista oli valkoisia tai eurooppalaistaustaisia.

Lopputulos oli kuitenkin karu: uutta mustaa opiskelijaa kiusattiin jatkuvasti. Hän ei kestänyt olla koulussamme kuin kaksi viikkoa.

Argentiinan siirtolaisuuspolitiikka 1850-luvulta leimaa yksi mies: Juan Bautista Alberdi. Hän uskoi, että Argentiina ei voisi koskaan kehittyä, jos sillä on vain miljoona asukasta alueellaan. Hänestä Argentiinaan saattoi helposti asuttaa 50 miljoonia ihmistä. Alkuperäiskansoilla ei ollut paikkaa Alberdin uudessa Argentiinassa. Heitä vainottiin ja metsästettiin1920-luvulla.

Alberdilla oli naiiveja näkemyksiä siirtolaisuudesta. Hän halusi koulutettuja valkoisia eurooppalaisia Pohjois-Euroopasta kuten Iso-Britanniasta, espanjalaisten ja italialaisten sijaan. Tapahtui päinvastoin: Suurin osa Argentiinaan tulleista siirtolaisista olivat kouluttamattomia italialaisia ja espanjalaisia.

Kun katsotaan Yhdysvaltojen ja Argentiinan kokemuksia siirtolaisista herää tärkeä kysymys: pitääkö valtaväestön hyväksynnän olla niin pitkän tien päässä? Tarvitseeko maan odottaa yli 230 vuotta ennen kuin sille valitaan ensimmäinen musta presidentti, kuten Yhdysvalloissa tapahtui?

Suomella on myös suuria haasteita edessään, kun maahan saapuu yhä enemmän maahanmuuttajia. Mielestäni kotouttaminen on avainasemassa: kuinka tehokkaasti pystymme kotoutumaan heidät ja ottamaan heidät yhteiskunnan täysvaltaisiksi jäseniksi, riippumatta heidän kulttuurisista, uskonnollisista tai etnisistä taustoistaan. Onnistuminen edellyttää molemminpuolista hyväksyntää ja tasavertaisia mahdollisuuksia.

Tämä ei tule olemaan helppoa, muttei se mahdotontakaan ole. Kansallisidentiteettimme ehdot ovat yhä tiukkoja. Viime vuosisadoilla oli pyrkimyksiä hävittää kaikki vierasperäinen jopa sukunimiämme myöten muuttuaksemme enemmän suomalaisiksi.

Uskon että tällä vuosisadalla tulemme hyväksymään monimuotoisemman kansalaisidentiteettiin. Me tulemme eri taustoista, mutta olemme silti kaikki suomalaisia.

PÄÄKIRJOITUS: Maahanmuuttajat, suomalaiset ja muutos

Posted on by Migrant Tales

Niin sanottujen ”maahanmuuttokriittisten” ryhmien strategiat voivat epäonnistua pahasti jos he uskovat, että vain keskustelemalla avoimesti aiheesta “kansa yhydistysi” heidän taakse maahanmuutto ja pakolaispolitiikassa.  Eräs suuri virhe, jonka maahanmuuttajavastaiset ryhmät tekevät on, että he uskovat etteivät kulttuurit koskaan muuttuu, ja siksi jotkut maahanmuuttajaryhmät eivät sopeudu Suomeen.

Vaikka jotkut koulutetut ihmiset, virkamiehet, poliitikot ja toimittajat käyttävät näitä argumentteja heidän kielteisiin asenteisiin maahanmuutosta,  maanmuuttajista ja pakolaisista, ei yksikään heistä ole tuonut esille luotettavaa tutkimustietoa, joka vahvistaisi heidän väitteensä tosiksi.

Mielestäni yksi suuri ongelma Suomessa on, että emme ole lukeneet tai painottaneet riittävästi historiaamme. Historiassa on paljon tietoa siitä, kuinka olemme olleet ja tulemme olemaan monikulttuurinen yhteiskunta. Mielenkiintoinen kysymys onkin, miksi tieto monikulttuurisuudesta ei ole tiedostettu.

Uskon, että yhteiskuntamme arvot, jotka näkyvät Perustus- ja Yhdenvertaisuuslaissa, ovat kohdallaan. Jos hyväksyisimme toiset kulttuurit ja ihmiset osana suomalaista nykypäivän yhteiskuntaa, monet ongelmat liittyen rasismiin ja syrjintään voisivat poistua kertaheitolla.

Yhteiskuntamme arvot, jotka sallivat moniarvoisuuden ja monikulttuurisuuden  ovat voimavaroja, jotka antavat meille kaikille suomalaisille, riippumatta taustastamme voimia kohdata tulevaisuutemme yhteiskunta.

Rasismille ei siksi ole paikkaa Suomessa ja sitä pitääkin käsitellä samalla tavalla kuin mitä tahansa yhteiskunnallista sairautta. Nämä negatiiviset ilmiöt heikentävät ja hajottavat maatamme.

Olen asunut yli kolmekymmentä vuottaa Suomessa ja tunnen niin hyvät kuin haasteelliset kohdat yhteiskunnassamme. Siksi uskon, että pystymme voittamaan tämän ajan, jossa rasismi ja tietämättömyys ovat nostaneet päätään.

PÄÄKIRJOITUS: Onko rasismi vallannut Suomen?

Posted on by Migrant Tales

Enrique Tessieri

Ottaen huomioon maamme pienen maahanmuuttajien ja pakolaisten luvun, mitä olemme tehneet väärin ansaitaksemme tulla opportunisten politikoiden ja heidän puolueidensa päivittäisistä maallikko-solvauksista, rasismista ja herjauksista? Jopa sosiaalidemokraatit, puolue, joka on taistellut työläisten ja vähävaraisten etuuksista, näyttää lähestyneen perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikkaa.

Esitin äskettäin kaksi kysymystä kokoomuksen nettisivulla: onko Suomi monikulttuurinen yhteiskunta ja onko puolueella virallista maahanmuuttopolitiikkaa? En saanut vastausta ensimmäiseen kysymykseeni, mutta toiseen he vastasivat lähettämällä linkin, josta pääsin lukemaan viime marraskuussa julkaistun raportin maahanmuutosta. Kysyin heiltä uudestaan, onko kokoomuksella virallista maahanmuuttopolitiikkaa. En saanut vastausta.

Totuus on ettei yhdelläkään poliittisella puolueella ole Suomessa kunnollista ja virallista maahanmuuttopolitiikan suuntaa. Ilman virallista linjaa, on mahdollista, että puoleiden sisällä on monenlaisia mielipiteitä ja kannanottoja: ksenofobisesta maahanmuuton puolesta.

Sosiaalidemokraattien uusi maahanmuuttopolitiikka, “maassa maan tavalla,” jota SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen ehdotti, on uudenveroinen, sillä se asettaisi kyseisen puolueen ensimmäiseksi, jolla olisi virallinen maahanmuuttopolitiikka. Onko puolueen maahanmuuton kanta oikea ja tuleeko se menestymään, on toinen kysymys. Monet maat ovat ehdottaneet kannan samanlaiseen nationalistiseen ratkaisuun, pakottamalla maahanmuuttajat allekirjoittamaan sopimuksen, että he noudattaisivat uuden kotimaansa sääntöjä.

SDP:n maahanmuuttopolitiikka tulee epäonnistumaan, ei vain siksi, että se on etnokeskeinen, vaan koska se on perustuslain vastainen. Kuinka voisimmekaan pakottaa toiset ihmiset hyväksymään niin suppean näkemyksen suomalaisuudesta (mitä on suomalaisuus?) jos perustuslaki ja yhdenvertaisuuslaki antavat tilaa kunnioitukselle, erilaisuudelle ja oikeudet mm. harjoittaa omaa uskontoaan.

Nykyinen maahanmuuttokeskustelu ei ole pelkästään muodostanut farssin, mutta se on ennen kaikkea loukkaus kaikkia maahanmuuttajia ja pakolaisia kohtaan, jotka asuvat Suomessa.

Ei olisi ollenkaan huono ajatus jos he menisivät lakkoon samalla tavalla kuin tuhannet Italiassa ja Ranskassa. Viesti olisi päättäjille selvä: emme ole poliittista tykkiruokaa.