Abdirahim Hussein Mohamed
Suomessa ja etenkin pääkaupunkiseudulla asuu paljon maahanmuuttajia. Suuri osa näistä uusista tulijoista on eri kieliä puhuvia ja eri kulttuureja edustavia muslimeita. Suomen perustuslaissa, 2 luvun 6 §:ssä lukee: ”Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”
Tähän vedoten olen sitä mieltä, että Helsingin on tärkeää näyttää edistävänsä perusoikeuksia ja yhdenvertaisuutta. Suvaitsevuuden ja tasavertaisuuden vuoksi olisi tärkeää, että Helsingin ja samalla koko Suomen muslimeilla olisi yhtä hyvät mahdollisuudet harjoittaa uskontoaan kuin muidenkin uskontokuntien edustajilla.
Suomessa asuu noin 40 000 muslimia, joista suurin osa asuu pääkaupunkiseudulla ja varsinkin Itä-Helsingin alueella.
Tällä hetkellä moskeijat ja rukoushuoneet ovat hyvin pieniä ja sijaitsevat usein kerrostalojen kellareissa tai ostoskeskuksissa, joissa ne ovat melkein aina paikallisten pubien kyljessä. Valitettavasti historia on todistanut, että tilanteet joissa moskeijasta ja lähiöbaarista purkautuu ihmisiä ulos samaan aikaan voivat olla hyvin tulen arkoja. Perjantai on islamilainen pyhäpäivä, jolloin muslimit kokoontuvat rukoilemaan moskeijoihin. Tuolloin kymmenien ihmisten kerääntyminen asuintalojen alakertaan häiritsee ymmärrettävästi asukkaita.
Kysymys on erityisen ajankohtainen juuri nyt, sillä islamilainen paastokuukausi ramadan alkaa heinäkuun puolenvälin jälkeen. Ramadanin aikana muslimit paastoavat joka päivä auringon noususta auringon laskuun. Kuukauden viimeisen päivän jälkeen alkaa kolmipäiväinen eid-juhla, jolloin perheet ja ystävät viettävät aikaa yhdessä. Juhlan ensimmäisenä päivänä muslimeilla on tapana perinteisesti kerääntyä rukoilemaan yhdessä. Tilaisuuden järjestämistä varten on yleensä vuosittain varattu jokin iso halli, mutta esimerkiksi viime vuonna tilan järjestäminen ei onnistunut. Kaupungin olisi pystyttävä takaamaan asukkailleen mahdollisuus uskonnonharjoitukseen, koska kyseessä on tuhansille helsinkiläisille tärkeä asia.
Tällä hetkellä ihmisillä ei ole paljon tietoa siitä, mitä moskeijoissa tapahtuu. Mielestäni moskeijan toiminnan pitäisi olla avointa kaikille kuntalaisille, myös ei-muslimeille. On tärkeää, että kaikki tietävät, mitä omassa kotikaupungissa tapahtuu, oli se sitten minkä tahansa uskontokunnan parissa. Kaupungin antamalle tontille rakennetun moskeijan pitäisi palvella tässäkin suhteessa kaikkia helsinkiläisiä. Siellä voitaisiin järjestää avointen ovien päiviä, jolloin kuka tahansa pääsisi tutustumaan moskeijan toimintaan.
Moskeijat eivät ole pelkkiä rukoushuoneita. Hengellisen tuen lisäksi niissä tehdään arvokasta sosiaalityötä perheiden ja yksilöiden parissa. Esimerkiksi riidoissa olevilla aviopareilla on mahdollisuus saada moskeijassa terapiaa ja sovitteluapua, ja juuri maahan tulleita muslimeita opastetaan uuden kotimaansa tavoille.
Sopiva paikka moskeijalle olisi esimerkiksi Puotilan ja Itäkeskuksen välissä olevan Prisman viereinen tyhjä tontti, jolla on aiemmin ollut bensa-asema. Tontti on sen verran suuri, että sillä olisi moskeijan lisäksi tilaa myös esimerkiksi pienille kahviloille ja kaupoille.
En kannata kunnan verorahojen käyttämistä moskeijan rakentamiseen, vaan mielestäni Suomen muslimit voisivat itse lähteä keräämään rahaa tai etsimään yksityistä rahoitusta sitä varten.
Suvaitsevuuden nimissä hienon kotikaupunkimme on mielestäni osoitettava paikka moskeijan rakentamista varten. Helsingin on kohdeltava monikulttuurisuuttaan rikkautena ja osoittaa pystyvänsä muuttamaan sanat myös teoiksi
Alkuperäisen blogikirjoituksen voi lukea tästä.
Tämä blogikirjoitus julkaistiin Migrant Talesissä luvalla.
